Kolme eri tyyliä ja huijarisyndrooma

Stailasin paitaa kolmella eri tyylillä. Pääosassa tämä boheemi tunika/paita.

Jos sinulta kysytään osaatko jonkun asian hyvin, vastaatko automaattisesti että osaan ja olet ylpeä osaamisestasi, vaikka asia ei ihan niin olisikaan. Vai onko vastaus ennemmin jaa no kait mää nyt vähän osaan, mutta varmistellen, ettei kukaan nyt vaan satu luulemaan, että luulet osaavasi. Jos sanoisit ylpeästi että osaat, niin jossain vaiheessa paljastuu, ettet osannutkaan. Kuulun ehdottomasti tähän myöhempään kastiin.

Ensin vaaleiden farkkujen ja mustan laukun kanssa, josta ei tosin näy kuin hihna.

Muistan vieläkin, kun oli töissä/työharjoittelussa nuorena ja työn loputtua sain kuulla kovasti kehuja kuinka hyvin ja huolellisesti olin työtehtävät hoitanut. Olin todella yllättynyt ja mietin että onko tuo ihminen nyt ihan oikeasti tosissaan. Olen myös myöhemmin kuullut vastaavaa, mutta en vaan mielessäni jaksa uskoa, että asia olisi kuitenkaan niin että olisin niin hyvä kuin toinen kertoo.

Päälle heitin bleiserin ja asusta tuli astetta virallisempi.

Vaikea sanoa mistä tällainen tulee. Kyllähän se varmasti jotain kertoo ihmisen luonteesta, en vaan osaa tai pysty kehumaan itseän. Kieltämättä en aina ymmärrä, jos jollakin on pokkaa kehua vuolaasti itseään tilanteessa kuin tilanteessa. Ääripää ei ole myöskään toiseen suuntaan hyvä, jos aina lannistaa ja latistaa itseään.

Lopuksi totaalisesti erityylinen kokonaisuus, vähän rokimpi nahkahousuineen ja parkatakkineen.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s