Mietteitä poikien äitinä olemisesta. Pojilla on aikalailla aina vauhti päällä, ainakin kahdella nuorimmaisella, vaikka aika rauhallisia ovatkin perusluonteeltaan.
Olin aikaisemmin luullut poikia jotenkin vähemmän tunteellisiksi kuin tyttöjä, mutta sehän ei pidä alkuukaan paikaansa ainakaan meidän perheessä. Välillä jopa mietin, että tytöt/naiset toimivat tunteettomammin joissakin jutuissa kuin pojat, menen ja tiedä. Tyttöjen äitinä olemisestahan minä en tiedä mitään.
Pojat ovat suoraviivaisia ja jos he sanovat jotain, sitä he kyllä tarkoittavat. Pojat tarvitsevat paljon hellyyttä ja kannustusta. Pojat keksivät kaikenlaista kivaa, joka ei todellakaan tarkoitaa kivaa aikuisten mielestä. Ihan vahingossa tulee tuhoja, kuitenkaan sitä tarkoittamatta. Kaikki riehuminen, painiminen ja heittely on vaan niin kivaa!
Välillä mietin hieman haikeana, kun meillä ei ole sitä tyttöä. Ja jään paitsi varsinkin äiti tytär jutuista, vaikka toisaalta, eihän tytärtä moiset välttämättä kiinnostaisikaan.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa.
Kuvissa on asua viime viikolta, jossa viihdyin useana päivänä, tällä viikolla taitaa olla hieman viileämpää, joten takki täytyy alkaa käyttämään. Auringonlaskut ovat näyttäytyneet upeina nyt elokuussa, joten kuva ansaitsi tulla julkaistuksi täällä blogissakin.
Belle semaine 