Viiden kuvan haaste tammikuulta

Sain mukavan haasteen Suortuva blogin Nannilta. Haasteessa esitetään joko kuluvan kuukauden aikana otettuja kuvia viisi tai jonkun toisen kuukauden kuvia. Valitsin viisi kuvaa tammikuulta. Kuvat olin ottanut kännykällä, kuvia oli aika vähän, mutta sain kuin sainkin juuri ne viisi kokoon. 


Ensimäinen kuva on otettu joululahjastani, jonka itselle ostin. Pandora rannekoruun tuollainen sydämmen mallinen riipus. Aika ihana.


Tammikuussa kävin muutaman kerran ihailemassa auringonlaskua ja ikuistamassa sen. Joskus tuli kiire ehtiä paikalle kun aurinko laski tammikuussa jo ennen kolmea. Nyt päivä on jo jatkunut hurjasti verrattuna tammikuun alkuun. Kevät tulee.

Tammikuun kolmastoista päivä meidän kuusi vietiin pois ja siitä tämä kuvamuisto. Muutama tuollainen lasipalloa ehti mennä rikki silloin kun ne roikkuivat kuusessa ja siitä sitten tippuivat, kun joku vahingoissa hipaisi kuusta. Onneksi nämä kuitenkin säilyivät ehjänä.

Kävimme poikien kanssa päästelemässä höyryjä hoplopissa ja vauhti taisi olla melkoinen, ainakin kuvan heilahduksesta päätellen.

Kukapa ei haaveilisi lämmöstä näin keskellä tammikuuta. Näissä matka mainoksissa kaikki näyttää vaan niin täydelliseltä.

Haasteeseen saa tarttua kuka tahansa. 

Blogihiljaisuus rikottu

Pitkän blogitauon jälkeen päätin kirjoittaa tänne vähän kuulumisia. Syksy ja alkutalvi on vierähtänyt huimaa vauhtia ja kohta alkaa tämäkin vuosi olla lopuillaan. Olen kriiseillyt koko syksyn jos minkäkin asian tiimoilta ja en ole oikein ollut innostunut juuri mistään, siksi tämä blogigin on ollut vähän tauolla. 
On ollut kiva kuulla, että blogiani on kuitenkin kaivattu ja postaus ehdotuksiakin on tullut. Toivottavasti virtaa tulee lisää päivän pidentyessä. Täällä Oulun korkeudella ei montaa tuntia ole valoisaa, kolmelta on jo melko pimeää. Pimeää on aamulla töihin mennessä ja töistä tullessa.
 Herkut maistuu valitettavasti näin kaamosaikaan liiankin hyvin, saapa nähdä pitääkö keväällä lähteä facebookissa mainostettujen superdieettien vieteltäviksi. 
Tänään sain ostettua viimeiset joululahjat. Todella helpottavaa, vaikka lahjojen antaminen on toki kivaa,  mutta täytyy myöntää, ettei kaupungilla jonottelu toppavaatteissa ole lempi hommaani.

 Hetken aurinko näyttäytyy ja luo vaaleanpunaisen kajon taivaan rantaan

Käytiin tänään nuorimmaisen kanssa potkuttelemassa, hauskaa oli ja potkuri luisti.

Ihanaa ja Rauhallista Joulun aikaa blogini lukijoille!

Syyskesän asu

Tervehdys!

Minulla on tämä blogin kirjoittaminen mennyt aikaisempaa hankalammaksi, koska tietokoneemme  muisti on lähes täynnä ja ennen kuin ehdimme/viitsineet tehdä asialle mitään vielä.  Minun täytyy kameralla ottamani kuvat siirtää ensin iPadille ja tehdä postaus padilla ja kuvien koot ja teksti viimeistellä vielä tietokoneella, aika hankalaa ja aikaa vievää. Tykkään kirjoitella tätä blogia, että jaksan kyllä nähdä tämän vaivan. 
Tämän viikon kuulumiset ovat aika väsyttävää kerrottavaa, olen nimittäin tehnyt pelkästään aamuvuoroa, kun minulla on normaalisti sekä aamu että iltavuoroja. Aikaiset heräämiset aamulla ja öiset heräämiset ovat saanet oloni tuntumaan kroonisesti väsyneeltä. Aamulla  herätessäni olisin jo valmis menemään uudestaan nukkumaan. Aika kuluttavaa tämmöinen, toivottavasti saan nyt viikonlopun aikana tilanteen korjattua. Olen jatkuvasti vähän kiukkuisena tuulella ja hermot menee noiden lasten jatkuvasta kinastelusta.
Tällä kertaa luvassa asu, jossa olen viihtynyt nyt loppukesästä. Musta farkut ovat tätä nykyä kovassa käytössä,  kun oikeastaan shortsisäät taitaa olla täällä pohjoisessa jo ohitse. Tykkään tosi paljon valkoisista paidoista ja varsinkin kesällä pitsit ja röyhelöt antavat kivaa vaihtelua muuten aika pelkistettyyn paitaan. Olen huomannut vaate valintoja tehdessäni, että aina tietyt asiat vetävät puoleensa, vaikka niitä löytyisi jo omasta kaapista, kuten nyt esimerkiksi valkoiset paidat, aina etsinnässä se täydellinen yksilö. Toinen on varmastikin neuletakki, joita ei koskaa ole tarpeeksi ja ei ainakaan tarpeeksi useassa värissä.

Mukavaa lauantaita ja viikonloppua! ❤

Asua ja kuulumisia

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjoitettua postauksen. Viime kerrasta taitaakin olla jo kaksi viikkoa. Joka tapauksessa asukuvilla mennään tänään sunnuntaina. Vaihtelu virkistää ja näinpä minulla on pitkästä aikaa harmaan sijasta beigen sävyinen neule. Tilatessa tätä neuletta, väri hieman mietitytti. Mietiskely oli ihan turhaan, nimittäin väriin olen enemmän kuin  tyytäväinen.

Viime viikonloppuna vietettiin kahden nuorimmaisen pojan synttäreitä ja niiden järjestelyyn ja juhlimiseen meni koko viikonloppu, niin etten edes ulkona ehtinyt käydä. Aikamoista vilskettä ja meteliä mahtui synttäripäivään. Ohjelmassa oli pinjata, joka oli todella suosittu. Harmikseni minulla ei ole kuvia synttäreiltä, koska oli niin paljon puuhaa, etten ehtinyt juuri kameran kanssa häärätä.

Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Harmikseni en ole juurikaan ehtinyt käydä kurkkimassa  blogeja ollenkaan, ja nyt aionkin tilanteen korjata.

Mukavaa sunnuntaita!

Kuulumisia

Ensimmäinen postaus tälle vuodella. Olen aloittanut tekemään 100 %:sta työaikaa, joten en ole ehtinyt kunnolla tänne blogin puolelle. Jotenkin se joulukuun kalenterin tiimoilta oli niin tiivis postaus tahti, että olen pitänyt vähän hengähdys taukoa.

Joulun jälkeen sairastuin aika rajuun flunssaan ja siihen toipumiseen meni oikeastaan melkein kaksi viikkoa. Oli vaan kertakaikkiaan niin väsynyt ja voimaton olo etten jaksanut kunnolla olla jalkeilla. Tuollaista tautia ei ole ollutkaan koskaan aikaisemmin, mutta onneksi se on nyt ohi ja täällä ollaan entistä reippaampana ottamassa uusia tuulia vastaan,

Oikeastaan mitään uuden vuosi ja uusi elämä lupauksia en ole tehnyt. eli vanhalla hyväksi todetulla kaavalla katsotaan elämää eteenpäin. Jotakin vähän uutta olen kuitenkin ehtinyt jo tekemään, olen nimittäin vaihtanut kuntosalia väliaikaisesti ja uusi sali onkin ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Joten salilla käynti on matkan puolesta ainakin helpottunut ja alkulämmittely tulee jo sinne kävellessä. Olen käynyt kuntosalilla kaksi kertaa ja se on hyvä nyt näin ruuhkavuosien aikaan.

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu, joko kevättä odotellaan?

Mietteitä uusien ihmisten tapaamisesta

Pahoittelen blogi hiljaisuutta. Muutama viikko on mennyt, etten ole löytänyt sopivaa rakoa poiketa tänne blogin puolelle. Osasyynä tähän on myös se etten ole ottanut juurikaan kuvia ja postauksia ilman kuvia ei minulla ainakaan synny.

Tänään ohjelmassa suht koht normaali lauantai, kotona oleskelua ja yhdet nuorimmaisen pojan kaverin synttärit. Mukavaa siis tiedossa.

Synttäri sankarin pojan vanhemmat eivät ole minulle kovinkaan tuttuja. Ja aina uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle haastavaa. Mietin aina, että keksinkö mitään järkevää puhuttavaa, vaikka eihän se todellakaan ole ainoastaan minun vastuulla. Jotenkin aina jännitän uusia tilanteita ja uusia ihmisiä. Ehkä tämä on kuitenkin helpottunut iän myötä, ettei ota itseään liian vakavasti.

Näitäkin tilanteita voi varmaan harjoitella laittamalla itsensä likoon ja alkaa juttelemaan outojen ihmisten kanssa. Toisten kanssa jutteleminen on vaan jotenkin helpompaa ja luonnollisempaa, kun taas joidenkin kanssa menee vähän lukkoon ja eikä ymmärrä mistä se johtuu. Kenties toisen ihmisen oletetusta asenteesta itseään kohtaan, koska ei oikeasti tiedä mitä toinen ajattelee. Kannattaako yleensä kovin paljoa miettiä toisen ajatuksia itseään kohtaan, jos niitä ei kuitenkaan saa selville, kun voi vaan arvailla ja arvailu voi mennä ihan pieleen.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Oletko sinä uusien asioiden edessä parhaimmillasi vai jännitätkö ja pelkää mokaavasi?

Tässä on minun viime aikoina suosimat vaatekappaleet, lämmin neule ja tossut.

Ennen lunta.

Ikää tulee lisää

Viikko sitten täytin 42 vuotta, aika kuluu sitten nopeasti, vastahan täytin sen 40, jolloin ajattelin, ettei tästä kannata enää vanhentua. Vai kuinka kävikään, vuodet vierii kiihtyvällä vauhdilla. Joskus kolmikymppisenä ajattelin vähän, että 40 vuotias on jo aika vanha. Elämä on vähän ehkä pysähtynyttä ja ei paljon kannata suunnitelmia tehdä, kun ehtoo puoli jo häämöttää, heh. 
Eihän se nyt ihan niin olekaan. Täytyy kyllä myöntää että elämän suunnittelu eteenpäin on vähentynyt, vaan elän  tässä hetkessä ja olla onnellinen juuri niistä asioita mitä minulla on, enkä ajattele paljoakaan, että sitten kun. Ehkäpä elämästä on tullut paljon tasaisempaa, ja samalla mukavampaa. Omaan napaan tuijottaminenkin on vähentynyt huomattavasti.
Summasun maarun, aika hyvä ikä juuri nyt ja nuoriahan tässä kuitenkin vielä ollaan, vai mitä?

Elokuun kuvia metsästä ja meren rannasta.