Asukuvia viimeviikolta. Nuorimmainen oli silloin kipeänä, joten tarvitsi paljon syliä ja hellyyttä.
Mitä mieltä olette ylipäätäänkin näistä asukuvista? Välillä itseäni ihan nolottaa tämä touhu. Ajatteleeko ihmiset näin; tuossa se nyt kameran edessä keikistelee, luuleeko olevansa jotakin, kerjää kehuja… vai näinkö; onpas kivan näköiset vaatteet, mistähän ne on ostettu, kivasti yhdistelty.
Onko tällainen itsensä pieni väheksyminen tyypillistä ajattelua juuri minun ikäisilleni ihmisille, nuoruudessani ei paljon kehuttu toisia, vaan lähinnä jos jokin oli pielessä, siitä kyllä mainittiin. Nykyään nuoret kehuvat toisiaan helpommin, mikä on hyvä asia. Silloin kun olin nuori oli lähinnä kauhistus nähdä oma valokuva, en nähnyt koskaan itsessäni hyviä puolia vaan tuijotin vaan ”virheitä” Nyt aikuisiällä olen paljon tyytyväisempi itseeni ja ne pienet ”virheet” eivät juurikaan haittaa. Osaan olla paljon lempeämpi itseäni kohtaan.
Oma tarkoitukseni näissä asukuvissa on lähinnä, halu esitellä omasta mielestäni kivoja vaatteita ja samalla näkee paremmin kuin peilistä, että miten vaatteet istuu tai sopii, ainakin juurikin mittasuhteet. Olenkin mielestäni kehittynyt blogin aloittamisen jälkeen pukeutumisessa.
Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Pikkutyttönä yksi suosikki ajanvietettä oli selailla muoti&kauneus lehtiä. Äitini on koulutukseltaan ompelija ja hän tekikin minulle pienenä melkeinpä kaikki vaatteet ja voitteko kuvitella minua hävetti se ettei vaatteistani löytynyt mitään merkkilappuja.
Jälkeenpäin lapsuus ajankuvia katsellessani olen huomannut kuinka kivoja ja erikoisia vaatteita minulla oli aina pikkutyttönä.
Tällaisia mietteitä näin keskiviikon ratoksi, kivaa päivää!
Belle semaine 