oma elämä – Belle semaine

Negatiivisuus

11 toukokuun, 2019johanna220Jätä kommentti

Kieltämättä sorrun tähän joskus itsekin, mutta välillä se ärsyttää muissa. Nimittäin negatiivisuus kaikkeen. Kaikki asiat on hyvin ja negatiivisuus syö silti mieltä ja kanssa ihmisten mielialaa. Ajatellaanpa esimerkiksi sää, olipa se nyt millainen tahansa, jonkun mielestä on aina liian kylmä, kuuma, harmaa tai aurinko paistaa silmiin.

Jotkut ihmiset eivät tunnu näkevän niitä hyviä puolia, vaan mukavasta hetkestä tai tilanteestakin löydetään se negatiivinen puoli. Onko kysymys siitä, ettei keksitä jutun juurta vai halutaanko sillä huomiota.

Jos on pahalla päällä, silloin kaikki asiat ottaa pannuun. Mutta onko silloin omassa elämässä jokin pahasti vialla, jos jaksaa aina olla negatiivinen ja naama nurinpäin oli tilannne mikä tahansa. Johtuuko tällainen asenne tyytymättömyydestä itseensä ja ärsyttääkö jos toinen onkin hyvällä fiiliksellä ja näkee kaikki positiivisessä valossa. Syitä voi olla toki monia.

Miten tällaisesta pääsee eroon. Kannattaako keskittyä tilanteen hyviin puoliin ja siirtää ne huonot ajatukset taka-alalle tai ajatella, että huonomminkin voisi olla.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kommentteja odotellessa.

Asukuva mietteitä

18 helmikuun, 201518 huhtikuun, 2019johanna22023 kommenttia

Asukuvia viimeviikolta. Nuorimmainen oli silloin kipeänä, joten tarvitsi paljon syliä ja hellyyttä.

Mitä mieltä olette ylipäätäänkin näistä asukuvista? Välillä itseäni ihan nolottaa tämä touhu. Ajatteleeko ihmiset näin; tuossa se nyt kameran edessä keikistelee, luuleeko olevansa jotakin, kerjää kehuja… vai näinkö; onpas kivan näköiset vaatteet, mistähän ne on ostettu, kivasti yhdistelty.

Onko tällainen itsensä pieni väheksyminen tyypillistä ajattelua juuri minun ikäisilleni ihmisille, nuoruudessani ei paljon kehuttu toisia, vaan lähinnä jos jokin oli pielessä, siitä kyllä mainittiin. Nykyään nuoret kehuvat toisiaan helpommin, mikä on hyvä asia. Silloin kun olin nuori oli lähinnä kauhistus nähdä oma valokuva, en nähnyt koskaan itsessäni hyviä puolia vaan tuijotin vaan ”virheitä” Nyt aikuisiällä olen paljon tyytyväisempi itseeni ja ne pienet ”virheet” eivät juurikaan haittaa. Osaan olla paljon lempeämpi itseäni kohtaan.

Oma tarkoitukseni näissä asukuvissa on lähinnä, halu esitellä omasta mielestäni kivoja vaatteita ja samalla näkee paremmin kuin peilistä, että miten vaatteet istuu tai sopii, ainakin juurikin mittasuhteet. Olenkin mielestäni kehittynyt blogin aloittamisen jälkeen pukeutumisessa.

Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Pikkutyttönä yksi suosikki ajanvietettä oli selailla muoti&kauneus lehtiä. Äitini on koulutukseltaan ompelija ja hän tekikin minulle pienenä melkeinpä kaikki vaatteet ja voitteko kuvitella minua hävetti se ettei vaatteistani löytynyt mitään merkkilappuja.

Jälkeenpäin lapsuus ajankuvia katsellessani olen huomannut kuinka kivoja ja erikoisia vaatteita minulla oli aina pikkutyttönä.

Tällaisia mietteitä näin keskiviikon ratoksi, kivaa päivää!

Maanantaina

24 helmikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna220Jätä kommentti

Moikka vaan!

Näin se taas viikko lähti käyntiin. Täällä jälleen hieman väsyneissä tunnelmissa, edelleen yöt ovat aika rikkonaisia. No, jospa tilanne tästä helpottuu ajan kanssa. Huonosti nukuttu yö ja pääkipu yhdessä ei ole paras alku tälle viikolle. Onneksi burana, suklaa ja karkit helpotti. Huomiseksi toivonkin vähän reippaampaa päivää.

Kevät senkun lähestyy ja tänään sai nauttia auringon paisteesta ainakin täällä Oulussa.

Tässä asukuvia viimeviikolta, nyt en kyllä näyttä ollenkaan noin pirteältä..;)

Mukavaa viikkoa!

Pikku-party asua

15 helmikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna220Jätä kommentti

Eilen illalla oli pienet partyt. Hauskaa oli, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Kivaa jutustelua, vähän viiniä ja siideriä. Sitten kotiin jo hyvissä ajoin, eli puoli yhdeltätoista. Näinpä se on nykyään mennytkin, bileistä kotiin hyvissä ajoin. Eipä ainakaan aamulla väsytä, ainakaan kovin paljoa.

Asua eiliseltä; valkoista ja tummansinistä. Mielestäni raikas väriyhdistelmä. Tummansininen mielestäni lempeämpi kuin musta. Yksinkertaisella asulla mentiin. Ensin mietin laittavani korkkarit, mukavuus kuitenkin voitti ja laitoin saappaat jalkaan.

Nuorimmainen ei vielä ihan täysin parantunut. Kuumetta ei kuitenkaan enää. Väsymys ja ruokahaluttomuus vaivana. Onneksi kuitenkin maito maistuu.

Tämän illan suunnitelmissa saunomista, tortilloilla herkuttelua ja tietenkin putouksen katsomista. Löytyykö sieltä ruudun takaa muita putousfaneja? Kuka hahmo on suosikkisi?

1 ja 5

7 helmikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna220Jätä kommentti

Synttäriteemalla jatketaan tälläkin viikolla. Keskiviikkona keskimmäinen täytti hurjat 5 vuotta ja tänään nuorimmainen täyttää vuoden.

Vuosi on vierähtänyt todella nopeasti. Monenlaista kasvunpaikkaa jälleen minulle itselle ja kolmen lapsen äidin identiteetin hakemista on ollut. Viimeisin raskaus ja äidiksi tuleminen kolmatta kertaa on ollut ehkä kaikista ristiriitaisinta aikaa, osittain luultavasti neljänkympin kriisiä myöskin tässä mukana. Naisillahan näitä kriisejä tunnetustikin riittää. 😉

Kaikesta huolimatta en voisi olla kiitollisempi. Oikeastaan minulla on ollut aina mielessä, että haluan kolme lasta. Kolme on just hyvä. Kaikki poikia, mikä sekin on hyvä, onpahan heistä aikuisenakin ehkä enemmän kaveria keskenään.

Äitinä olemisessa mielestäni ehkä tärkeintä on juuri rutiinit, ainakin arkielämän kannalta. Tärkeintä, että lapsilla on turvallinen ympäristö, säännölliset ruoka-ajat ja nukkumiset jne. Arjen pyörittämisessä säännöllisyys taitaa olla kaiken a ja o. En ole luoteeltani kovinkaan järjestelmällinen, mutta olen mielestäni onnistunut riittävällä tasolla toteutumaan nämä kaikki. Tämä kaikki voi kuulostaa aika tylsältä, mutta sellaista pienten lasten vanhempien elämä oikeastaan on. Sehän taitaakin on juuri parasta, säännöllinen elämä. Onnistuu niin, että oman elämän perusasiat ovat suhteellisen kunnossa.

Paniikkia, ei paniikkia

5 helmikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna2202 kommenttia

Tänään keskiviikkona olen pitkästä aikaa rauhallisella mielellä. Aamulla ehdittiin ajoissa keskimmäisen kerhoon, ei ollut mitään kiirettä. Nuorimmainen antoi pukea vaatteet kiltisti ja nukahti samantien päästyään vaunuihin nukkumaan. Keskimmäinen puki reippaasti, söi reippaasti. Kertakaikkiaan loistava päivän aloitus. Tällaisia aamuja lisää.

Ajatella kuinka monesti aamuisin on kiire ja päivä lähtee käyntiin sekavassa mielentilassa. Lapset kiukuttelee kaikki on hukassa, mikset laittanut illalla kaikkea valmiiksi. Töihin mennessä on tiellä jos jonkinmoisia ”törttöjä” :D, jotka ovat juuri sinun tiellä. Sellaisina aamuina haluaisi olla vaan kaikessa rauhassa, eikä haluaisi poistua kotoa mihinkään.

Sitten kun pääset töihin, voi joku mukava työkaveri ystävälisellä käytöksellä tai avuliaisuudella saada pois mielestä nämä aamuiset paniikin täyteiset hetket. Huomaat, että pahatuuli on kuin pyyhkäisty pois. Tässäpä terveiset sinne työpaikoille, olkaa ystävällisiä työkavereille (tietty kaikille muillekin), sillä voi pelastaa toisen päivän.

Ajatukset karkailevat tuontuostakin työkuvioihin, koska sinne on palattava taas maaliskuun alusta. Olenhan ollut kotona reilun vuoden Odotan töihin paluuta aika innoissani, toisaalta minua pakkaa jännittämään aika tavalla. Unettomia öitä varmasti luvassa ennen töiden aloittamista. ;D

Synttäreitä

2 helmikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna2202 kommenttia

Suloista sunnuntaita!

Eilen käytiin kummipoikamme 18-vuotis synttäreillä. Nuori mies hänestä oli tullut, hetkihän siitä vain on kun hän syntyi, niin ne vuodet vierii, tuntuu ettei itse oikein pysy mukana. Sellaista on elämä tuntuu kuin aika kuluisi aina vaan nopeampaa.

Ensi viikolla meilläkin vietetään synttäreitä, keskimmäinen täyttää jo viisi vuotta ja nuorimmainen vuoden. Aika mukava näin vanhempien kannalta on, että synttärit vietetään yhtäaikaa, pääsee yksillä järjestelyillä, vaikka vieraita on kylläkin tulossa ainakin kahtena eri päivänä.

Leipomisten suhteen olen vähän suunnitellut helpompaa vaihtoehtoa, ostan valmista mahdollisimman paljon. Pidän leipomisesta, mutta en siitä stressistä, mitä kaiken järjesteleminen saa aikaan. Siivottavaakin on vaikka kuinka paljon ja siihen leipomiset ja vielä lisäksi kaikki normaaliin arkeen liittyvät perustekemiset, jostakin on höllättävä. Nyt kun edes ajattelen tätä kaikkea työmäärää, alkaa sydän pamppailla ja stressiä puskea.

No eiköhän näistä kuitenkin yhteisvoimin selvitä miehen kanssa ja mistä sen tietää vaikka nuo lapsetkin haluaa osallistua järjestelemiseen.

lauantaista synttäriasua

Uusia sisustustyynyjä Pentikiltä. Näitä ei saa käyttää tyynynä sohvalla makoillessa. 😉 Poikien oli vaikea ymmärtää miksi sohvalla on tyynyjä ja miksei niitä saa käyttää tyynyinä.

Hiuksia ja päiväunia

24 tammikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna2204 kommenttia

Miten siellä kampaajalla sitten kävikään? Pituutta lähti ja paljon, eikä harmittanut yhtään. Nyt hiukset ovat parempi kuntoiset ja ennen kaikkea siistimmät. Olen enemmän kuin tyytyväinen. 🙂

Meidän pikkumies on kehittynyt hurjaa vauhtia, hän osaa jo kiivetä itse sohvalle, voi ei! Koko ajan saa pyöriä sohvan ympärillä, ettei hän vain tippuisi sieltä. Voi sitä innostuksen määrää, kun hän sinne pääsi.

Päiväunet ovat muuttuneet, nykyään hän nukkuu vain yhdet. On vaikuttanut paljon myös yöuniin, meillä saatetaan nukkua jopa kahdeksaan asti.

Päiväunet onnistuu parhaiten kylmässä eteisessä, kyllä vaan, myös 20 asteen pakkasella, laittaa vaan tarpeeksi lämmintä päälle.

Mukavaa viikonlopppua, meillä ainakin herkutellaan tänään!

Hiusasiaa…

22 tammikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna2206 kommenttia

Huomenna pääsen vihdoin ja viimein kampaajan tuoliin. Nyt vaan pitäisi päättää, mitä niille hiuksille haluasi tehdä. Ottaako raitoja tummempia vai vaaleampia? Leikkaako vähän vai leikkaisiko nyt reilummasti? Argh, aina sama juttu, kuitenkin palaan sieltä, sama väri ja vain hiukan lyhyempänä.

Olisi mahtava juttu, jos minulla olisi, sellainen kampaaja, joka osaisi ikäänkuin puolestani päättää, millaiset hiukset minulle nyt pitäisi leikata ja millainen väri. Voisiko mennä kampaajalle ja sanoa, tee niinkuin näät parhaaksesi. Ei uskalla, olen nimittäin nuorenpana kokenut niin monta tukka kriisiä, että ei kiitos enää. Täytyisi luottaa kampaajaan 100 prosenttisesti, että niin tekisin.

Minulla on ollut tällaiset pitkät hiukset noin 30-vuotiaasta lähtien eli yhdeksän vuotta, olen monesti miettinyt lyhyempää mallia, mutten ole vaan uskaltanut leikata. Muutaman kerran minulla on ollut melkein polkkapituiset hiukset, silloin olen alkanut taas kaipaamaan pitkää lettiä.

Tässä on vielä ilta aikaa miettiä millaiset hiukset haluaisin.

Vasemmalla olevassa kuvassa on ihanat sävyt hiuksissa, oikeanpuoleisessa kaunis leikkaus.

Vasemmalla puolella ovat minun hiukset, oikealla puolella on kaunis sävy ja leikkaus. Voisi olla minun uusi leikkaus ja väri, ei kovin suuri muutos. En taida olla ihan vielä valmis polkkaan 🙂 Sitä odotellessa.

Millaisia kampaamo kokemuksia sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? Olisi kiva kuulla 🙂

Aamu liikuntaa

21 tammikuun, 201418 huhtikuun, 2019johanna2202 kommenttia

Hyvin on lähtenyt tämä vuosi käyntiin liikunnan suhteen. Tänään kävin spinningissä ja body pumpissa peräkkäin aamutuimaan. Mielestäni hyvä tunti, tulee hikiliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua samalla kertaa. Molemmat osuudet kestävät puoli tuntia.

Liikkuminen aamuisin on ehkä paras tapa minulle, jos ajattelee aamulla liikkuvansa illalla, on liikkuminen jotenkin helpompaa ”unohtaa”. Aamujumpassa on se hyvä puoli, että voi oikeastaan olla illan sitten vapaammin, eikä tarvitse miettiä lähtemistä esim lenkille. Aina ei tietenkään ole mahdollista liikkua aamuisin. Mutta tällä viikolla kylläkin.

Eilen lenkkeilin meren jäällä aamulla, mahtava sää aurinko paistoi ja lumi kimmelsi kauniisti. Ihania juurikin tälläiset kauniit talvisäät, kohta aurinko paistaa enemmän.

Mukavaa tiistain jatkoa!