Sleep tight baby

Ihanaa, vihdoin ja viimein vaikuttaa siltä, että meidän pienokainen alkaa nukkumaan rauhallisempia öitä. Olemme nimittäin mieheni kanssa kahtena yönä kokeilleet pojan rauhoittamiseksi viereen ottamisen ja imettämisen sijaan rauhoittamista tutilla omaan sänkyyn, jonka hoitaa mieheni. Ah, minun ei siis tarvitse muuta kuin kääntää kylkeä.

kuva: Pinterest

Viime yö meni jo hyvin, poika heräsi toki kolme kertaa, mutta nukahti heti tutin saatuaan. Aiemmin olen ottanut pojan viereen imettänyt ja tutittanut vähän väliä. Yöt ovat olleet todella rauhattomia ja sitten poika on herännyt jo viideltä. Tänään hän heräsi vasta kahdeksalta! Siis  helpotusta luvassa, toivotaan että ensi yö sujuisi yhtä mallikkaasti:)

Lenkillä rannassa

Marraskuista lauantaita! Olimme poikien kanssa oikein reippaana tänään. Lähdettiin ”jo” kymmeneltä käymään lenkillä läheisellä rannalla. Liian vähän vaatetta oli ainakin minulla. Ei marraskuussa tarkene enää ohuilla nahkahanskoilla ja talvitakki saisi olla päällä.
 
 
 
Koko viikko on ollut oikeastaan yhtä arjen pyörittämistä. Mieheni on ollut nyt kaksi viikkoa iltavuorossa ja nyt lauantaina vielä ylitöissä. Kaiken kaikkiaan  aika työläs viikko, mutta kuitenkin ollaan hyvin selvitty.
 
 
 
 
Päivän paras asuste
 
 
 Vanhin poikamme teki saunan pukutilaan ”halloween huoneen”. Huoneen on tarkoitus olla yllätys keskimmäiselle, kun he menevät saunomaan:)
 

Hauskaa lauantai iltaa!

Torstain piristykset

Tänään torstaina on ollut auringon paistetta:).  Kohta alkaa marraskuu, ehkä rasittavin kuukausi koko talvena. Varsinkin, jos ei ole lunta. Onneksi olen vielä kotona, ehkä se vähän vähentää väsymystä ja nuutunutta olotilaa.

Olen huomannut nyt pimeän lisääntyessä, että herkut alkaa maistua. Varmaan tarkoittaa sitä, että täytyy ruveta keräämään vararavintoa selviätäkseen kylmästä talvesta;). Juuri kun olin päässyt eroon raskauskiloista, elimistö vaatii lisää ravintoa, ettei vaan mene yhtään normaalipainon alle. Itseäni ei kyllä yhtään haittaisi, vaikkei ylipainoa olekaan, niin siltikin tykkäisin enemmän kiinteämmästä itsestäni. No sen sijaan, että lähtisin lenkille istun tässä tietokoneella, murr.

Kyllähän se tästä taas lähtee nimittäin reippaampi kausi. Ehkäpä vähän reippautta verottaa yölliset heräämiset ja tämä pimeä.

Päivää piristämään ostin sitten jäätelöä, kun oli tarjouksessa:) sekä reilun kaupan ruusuja, jotka muuten kestää tosi kauan.

 
 
Kahvi piristää aina, varsinkin kun sen saa nauttia parhaassa seurassa:)
 
 
 
Kivaa torstain  jatkoa!
 

Sisustushaaveita

Onkohan ollut jo kohta viikon tällaista harmaata ja ankeaa ainakin ilmojen suhteen. Näillä keleillä ei oikein huvita olla ulkona. Vaikka toisaalta on kiva, kun ei vielä ainakaan ole kovin kylmä:)

Kellojen siirtäminen ei vaikuttanut nuorimmaisen unirytmiin sitten ollenkaan. Aamulla sängystä ylös jo 5.50. Kyllä siinä saattaa vähän väsyttää aikuisia, mutta ei pikkuista ollenkaan. Onhan se ihana herätä kun toinen on aina niin iloisella mielellä, heti aamusta lähtien:)

Eilen ehdin jonkin verran selailla netissä alvhem:in ja stadhem:in sivustoja. Ei voi muuta sanoa, kuin kyllä ne ruotsalaiset osaa. Jos ruotsalaisnaiset ovat tyylitaitureita, niin kyllä sisustuspuolellakin osataan. Ruotsalaisten ja Tanskalaisten sisustustyylit uppoavat kyllä ainakin minun makuun. Tyylit ovat niin ajattomia ja kaikessa yksinkertaisuudessaan häkellyttävän kauniita, voih.

Seuraavaksi ajattelin jakaa teidän kanssa minua eniten miellyttävät sisustukset ja lisää löytyy stadhemmin, alvhemmin ja hemnetin sivuilta.

Valkoista, valkoista vielä kerran valkoista. Aikaisemmin asuessamme kerrostalossa oli kaikki seinät ja listat valkoiset. Sitten kun muutimme omaan taloon päätin, että haluan vaihtelua valkoiseen. Nyt olen huomannut, että eniten ihailen juuri valkoisia huoneita. Ehkäpä joudumme maalaus hommiin täällä kotona;)

Lisää sisustusjuttuja; nimittäin tänään alkaa suomen kaunein koti kolmosella. Aiotteko katsoa?

Kivaa viikkoa!

kuvat: stadhem & alvhem

Nukuttaako?

Mihin ne unet ovat oikein kadonneet? Meillä herätään vieläkin yöllä oikeastaan useamman kerran nuorimmaisen touhuiluun yöllä. Vaikka hän on jo 8 kuukauden ikäinen, otan hänet viereen ja annan maitoa. Jos hyvä tuuri käy, riittää hänelle pelkkä tutti:) Sen jälkeen kun poika on syönyt, ovat omat unet kadonneet? Aika rasittavaa. Siinä sitten yön pitkinä tunteina,  mietin niitä  näitä, joskus suunnittelen innolla seuraavaa päivää, pohdin tekemättömiä asioita tai lasten asioita. Voi tätä naisen elämää, pitäisi varmaan ottaa välillä vähän rennommin, ei tarvitsisi olla aina niin tilanteen tasalla.

 
Aikani mietiskeltyä, nukahdan ja kohta melkein herään, kun nuorimmainen pomppaa ylös kello kuusi, tästä alkaa päivän touhut. Tänään oli juuri sellainen aamu. Tulimme pojan kanssa alas aamupuurolle, mutta hän  vaikuttikin hetken päästä väsyneeltä. Ei muuta kuin uudestaan nukuttamaan häntä, siinä touhussa jäi kahvinkeitin päälle. Kun poika nukahti ajattelin, että käyn sammuttamassa keittimen ja menen takaisin höyhensaarille.  Mitä vielä, kello näytti olevan jo melkein kahdeksan, eikä vanhin poikani ollut herännyt, vaikka kouluun meno oli jo kahdeksaksi. Huokaus; siispä poikaa herättämään ja jos vielä pääsisin hetkeksi levähtämään, niin ah ihanuutta.
 
 
 No arvaatte varmaan eihän niistä lisäunista mitään tullut, kun keskimmäinen poikani jo kömpi sängystä ylös ”äiti minulla on ollut sua, niin ikävä”. Mitäpä siinä, keität uudet kahvit ja syöt aamupalat ja aloitat päivän. Nukutaan sitten ensi yönä:)
 
 
kuvat: pinterest
 
Mukavaa päivää!