Pahoittelen blogi hiljaisuutta. Muutama viikko on mennyt, etten ole löytänyt sopivaa rakoa poiketa tänne blogin puolelle. Osasyynä tähän on myös se etten ole ottanut juurikaan kuvia ja postauksia ilman kuvia ei minulla ainakaan synny.

Tänään ohjelmassa suht koht normaali lauantai, kotona oleskelua ja yhdet nuorimmaisen pojan kaverin synttärit. Mukavaa siis tiedossa.

Synttäri sankarin pojan vanhemmat eivät ole minulle kovinkaan tuttuja. Ja aina uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle haastavaa. Mietin aina, että keksinkö mitään järkevää puhuttavaa, vaikka eihän se todellakaan ole ainoastaan minun vastuulla. Jotenkin aina jännitän uusia tilanteita ja uusia ihmisiä. Ehkä tämä on kuitenkin helpottunut iän myötä, ettei ota itseään liian vakavasti.

Näitäkin tilanteita voi varmaan harjoitella laittamalla itsensä likoon ja alkaa juttelemaan outojen ihmisten kanssa. Toisten kanssa jutteleminen on vaan jotenkin helpompaa ja luonnollisempaa, kun taas joidenkin kanssa menee vähän lukkoon ja eikä ymmärrä mistä se johtuu. Kenties toisen ihmisen oletetusta asenteesta itseään kohtaan, koska ei oikeasti tiedä mitä toinen ajattelee. Kannattaako yleensä kovin paljoa miettiä toisen ajatuksia itseään kohtaan, jos niitä ei kuitenkaan saa selville, kun voi vaan arvailla ja arvailu voi mennä ihan pieleen.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Oletko sinä uusien asioiden edessä parhaimmillasi vai jännitätkö ja pelkää mokaavasi?

Tässä on minun viime aikoina suosimat vaatekappaleet, lämmin neule ja tossut.

Ennen lunta.