mun elämä

Pinnallista vai mielenrauhaa

johanna22010 kommenttia
Tämä minun blogini on yhtä sillisalaattia, en oikein osaa päättää. Keskittyisinkö tyylijuttuihin vai enemmän mielenrauhaan, joka tuntuu olevan tämän hetkisessä elämässä aika tärkeä. Blogistani saa varmasti aika pintapuolisen kuvan. Koska en ole juurikaan kirjoitellut mitään henkilökohtaista, vaan olen yritännyt pysytellä pinnallisissa asioissa. Oikeastaan en ole juurikaan pinnallinen ihminen ”oikeassa” elämässä. Mietin paljon syntyjä syviä ja välillä on vaikea saada samanhenkistä keskustelu seuraa. Olen myös armoton murehtia ja tunne poikkeuksetta huonoa omaa tuntoa milloin mistäkin pikku jutusta. Vaikka olen aika laiska järjestelemään ja siivoamaan, järjestelen ajatuksia jatkuvasti ja tarkkailen paljon ympärillä olevia ihmisiä ja teen johtopäätöksiä toisten käyttäytymisestä. 

Välillä tunnen ulkopuolisuutta, kun ajattelen asioista eri tavalla, enkä jaksa/viitsi tuoda omaa mielipidettäni esille kovinkaan usein, ehkä sen pelossa, ettei minua ymmärretä. Yksi asia mistä haluaisin päästä eroon on miellyttämisen halu ja ajatus siitä, että ihmisten täytyy viihtyä juuri minun seurassani. Ja haluaisin tehdä asioita välillä omien mieltymysten  mukaan, eikä suostua siihen mitä muut haluaa.

Olen vähän tällainen yksinäinen sielu ja tarvitsen aika ajoin yksinäisyyttä, joka on välillä hankala järjestää perheellisenä. Työpäivän jälkeen tarvitsen akkujen latausta, koska työni on todella sosiaalista. Tykkään ja viihdyn  kyllä sosiaalissa tilanteissa, mutta sen jälkeen mieleni tarvitsee rauhoittua.

Paita h&m, housut Plus fine

Tällaisia ajatuksia tälläkertaa ja samalla vähän asukuviakin.
Mukavaa sunnuntaita!

Ikää tulee lisää

johanna22017 kommenttia
Viikko sitten täytin 42 vuotta, aika kuluu sitten nopeasti, vastahan täytin sen 40, jolloin ajattelin, ettei tästä kannata enää vanhentua. Vai kuinka kävikään, vuodet vierii kiihtyvällä vauhdilla. Joskus kolmikymppisenä ajattelin vähän, että 40 vuotias on jo aika vanha. Elämä on vähän ehkä pysähtynyttä ja ei paljon kannata suunnitelmia tehdä, kun ehtoo puoli jo häämöttää, heh. 
Eihän se nyt ihan niin olekaan. Täytyy kyllä myöntää että elämän suunnittelu eteenpäin on vähentynyt, vaan elän  tässä hetkessä ja olla onnellinen juuri niistä asioita mitä minulla on, enkä ajattele paljoakaan, että sitten kun. Ehkäpä elämästä on tullut paljon tasaisempaa, ja samalla mukavampaa. Omaan napaan tuijottaminenkin on vähentynyt huomattavasti.
Summasun maarun, aika hyvä ikä juuri nyt ja nuoriahan tässä kuitenkin vielä ollaan, vai mitä?

Elokuun kuvia metsästä ja meren rannasta.

Kotona

johanna22024 kommenttia
Olen kyllä varsinainen koti-ihminen ja mitä enemmän ikää tulee tuntuu, että olen sitä vuosi vuodelta enemmän. Kuulostaako tylsältä? 
Tykkään puuhastella kotona kaikenlaista, kuten esimerkiksi leipoa ja laittaa ruokaa tai vain oleskella. Välillä tulee sellaisia vaiheita, että on paljon esimerkiksi viikonloppua menoja, tuntuu minusta hieman ahdistavalta se ajatus, että ehdinkö olla tarpeeksi rauhassa kotona.  
Nuorempana kotona oleminen oli kauhistus, tein mitä tahansa ettei viikonloppu iltoja olisi tarvinnut viettää kotona, mikäs sen tylsempää. Aina piti olla jotain suunnitelmia.

Välillä kaipaan todellakin yksin olemista ja omissa ajatuksissa pyörimistä. Pidän kyllä ihmisvilinästä, mutta nautin vilinän jälkeen rauhallisuudesta. Taidan olla hieman introvertti, ainakin välillä. 😉