Joulun pyhinä

Olipas jälleen mukava ja tunnelmallinen joulu. Hetki vielä joulu moodissa ja huomenna on paluu arkeen. Joulusta olen ottanut kaiken irti ainakin ruoka rintamalla, jouluruokia ja suklaata on tullut ahmittua siihen malliin, niinkuin en olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Huomisesta lähtien täytyy tehdä jonkinmoinen ryhti liike ruokailujen suhteen.

Perinteisesti meillä vieraili joulupukki, joka jakoi mieluiset lahjat lapsille ja muutama lahja meille aikuisillekin. Tänä vuonna pukki vieraili meillä jo alku iltapäivästä, joka onkin parempin ajankohta kuin se illalla, lapsetkin jaksoi maltilla odottaa.

Pitkästä aikaa olen innostunut lukemaan kirjoja, onhan tämä vaihtelua sarjojen katselulle. Veljeni kirjoittaman Vierailija nimisen  kirjan olen jo melkein lukenut ja Michelle Obaman minun tarinaani olen aloitellut vasta lukemaan.

Tämä ulkoilua tarvitseva lemmikki on ollut hyvä motivaattori kinkun ja suklaan sulatus lenkeille.

Miten sinun Joulusi sujui?

Mukavaa tapaninpäivän iltaa!

Kymmenen kysymystä Joulusta

Täällä ollaan jo rauhoituttu joulun viettoon ja nyt on hyvä hetki päivitellä blogia. Näin joulun kunniaksi teen Tuulannelin blogista bongaamani jouluisen postauksen, kymmenen kysymystä joulusta. 
Missä vietät mieluiten joulusi?

Jouluni vietän mieluiten läheisten seurassa. Paikalla ei ole oikeastaan niin väliä, pääasia, että on mukava fiilis itsellä ja muillakin. Joskus olisi mukava viettää joulua vaikkapa jossain lämpimässä.
Mikä on tärkein jouluperinteesi?
Tärkein jouluperinteeni hmmm. Niitä on varmasti monia, mutta päälimmäisenä tulee mieleen kuusi ja sen koristelu. Jouluruoka on varmasti näin aikuisiällä aika tärkeässä osassa. Viime vuosina olen keittänyt aamupäivällä riispuuroa ja sitä ollaan perheen kanssa syöty ja siitä on oikeastaan joulun vietto lähtenyt käyntiin. 

Millaista on suosikki joulumusiikkisi?

 Joululaulut ovat ihanimpia lasten laulamana kuusijuhlassa. Ne tuo mieleen ihania muistoja omasta lapsuuden jouluista. Mariah Careyn; All I want christmas is you on myös kivaa kuunneltavaa.

Mitä haluat syödä jouluna?

Olisi varmasi helpompi keksiä ruokia mitä en haluaisi syödä jouluna. Rakastan kaikkia perinteisiä suomalaisia jouluruokia, laatikoita, kinkkua ja kaikkea siltä väliltä.

Mitä lapsuuden tradioita olet ottanut mukaan jouluusi?

Monet asiat ovat tulleet lapsuuden joulusta, meidän perheen joulu on aika perinteinen.

Millainen on kodin tämän vuotinen joulusisustus?

Meidän kodin joulu on tänä vuonna täynnä valoa, meillä on paljon erilaisia joulu- ja tunnelma valoja. Tekstiilit on vaaleita ja perinteisiä joulun värejä kuten vihreää ja punaista ei ole juuri ollenkaan.


Oikea vai muovikuusi?

Ehdottomasti oikea kuusi, vaikkakin tulee niitä neulasia. Kaikista kaunein on mielestäni aito kuusi.

Mikä tai mitkä ovat jouluvärit?

Vakoinen on lempi jouluvärini. Vihreästä tykkään tietenkin kuusessa.

Mitä toivot joululahjaksi?

Minulla ei ole mitään erityisiä lahjatoiveita, koen että minulla on jo kaikkea. Tietysti on mukava saada lahjoja ja otan ne ilolla vastaan. Parasta lahjoissa on antaminen, kuulostaa kliseiseltä, mutta eniten odotan lasten reaktiota ostamistamista lahjoista.

Mikä joulussa on parasta?

Parasta joulussa on tunnelma ja hyvä ruoka.

Ihanaa Joulua lukijoilleni!


Neljä vuoden aikaa

Pidän jokaisesta vuoden ajasta Suomessa. Olisi pidemmän päälle tylsää, jos meillä olisi vaan yksi tai vaikka kaksi vuoden aikaa. Jokaisessa neljässä on joitakin mukavia puolia. Kesällä tietysti valoisuus ja lämpö , syksyllä ruska ja auringon paiste, loppu syksyn pimeyskin on mukavaa ja kiehtovaa. Talvella lumi ja pakkaset, keväällä valon lisääntyminen ja luonnon herääminen on ihania asioita. 

Nyt on parasta se kun lunta alkaa satelemaan ja valkoinen lumi tuo valoa muuten pimeään vuoden aikaan. Luonnossa liikkuminen on voimaannuttaa. Liikkuminen metsässä on vielä helppoa ennen kuin lunta ei vielä ole paljoa.  Mukavaa on silloin kun ei ole muita ihmisiä näkyvissä ja saa ihan rauhassa kuljeskella koiran kanssa ja hengittää vapaasti.

Viisi hyvää ja viisi huonoa

Meikkaaminen ja kosmetiikan käyttäminen on minulle aika tärkeää.  Silloin kun heräät ja peilistä katsoo harmaa ja väritön naama on todellakin ihanaa saada kasvot ”eloon” meikin avulla. Mitään sotamaalausta en toki harrasta, mutta pieni ehostus on aina paikallaan. Halusipa sitten peittää tai korostaa.

Postauksessa on nyt tarkoitus rehellisesti esitellä niitä tuotteita, jotka olen oikeasti hyväksi todennut ja niitä tuotteita jotka ovat olleet huonoja minulle. Näissä tuotteissa hinta ei ollut laadun tae, vaan samalla tavalla edullinenkin tuote voi olla juuri se sopiva tuote.

Aloitan näistä suosikki tuotteista. Lähdetään liikkeelle vasemmalta oikealle, kaksi ensimmäistä on bare mineralsin mineraali meikkituotteita. Ylempi on poskipuna, joka on ollut käytössä jo monta vuotta ja on ollut riittoisa. Sävy on the french kiss, joka puhuu jo puolestaan. Poskille luonnollinen puna, joka näyttää siltä kuin olisit juuri tullut ulkoa pieneltä happihyppelyltä.

Alempana bare mineralsin meikkivoide, joka on puuterimainen, mutta kuitenkin meikkivoide. Nyt minulla on käytössä matta. Joka ei ehkä ole hyvä tällaiselle ”aikuisen” naisen iholle. Mutta muuten tuote antaa luonnollisen kevyen, mutta  peittävän lopputuloksen.

Kolmas tuote on Maybelline master pecise nestemäinen rajauskynä. Paras rajauskynä mitä olen koskaan käyttänyt. Sillä saa tarkan ja ohuen rajauksen. Suosittelen lämpimästi. Lähtee myös hyvin meikinpoistoaineella, eikä jää silmäluomelle päiväkausiksi.

Lumenen cc voide on todella hyvä edullinen tuote, joka peittää kevyesti, eikä keräänny ihohuokosiin. Pienestä koostaan huolimatta riittoisa tuote.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä esittelyssä on Maybeline lash sensation. Hyvä ripsari, tulee ohuista ja lyhyistä ripsistä runsaan ja paksun näköiset. Suositus myös tälle tuotteelle.

Seuraavaksi kerron niistä tuotteista, jotka ovat olleet enemmänkin pettymyksiä. Vasemmalla Whamisa päivä ja yövoide. Vaikka kaupassa hehkutettiin tuotteen olevan todella ihana, ei minua kuitenkaan vakuuttanut. Voide ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä ja tuoksukin on jokseenkin epämiellyttävä omaan makuuni. Kätevää on toki se, että tuotteessa on sekä päivä että yövoide. Aivan niinkuin sillä olisi väliä, käyttääkö eri voidetta päivällä ja yöllä. Itse käytän samaa voidetta päivällä ja yöllä.

Seuraavaksi Clinique meikkivoide. Ensinnäkin hieman ärsyttävä pumppu korkillinen pullo, josta tulee aina liikaa ja sitten tulee sotkua, kun meikkivoide leviää joka paikkaa. Meikkivoide on itsessään aika kevyen oloinen ja peittävyys huono. Voiteen ollessa ohutta, tunkeutuu se ihohuokosiin ja ihohuokoset peittymisen sijasta korostuvat. Ehkä tämä sopii paremmin virheettömälle iholle. Kallis meikkivoide, joka ei todellakaan ole hintansa arvoinen.

Kolmantena Lumenen nestemäinen poskipuna. Värisävyjä oli vain muutama ja niistä tämä oli sopivin, joka ei ollut minulle kuitenkaan ollut minulle ihan sopiva sävy. Koostumukseltaan nestemäinen puna oli liian ohut, josta ei oikeastaan jäänyt mitään väriä levityksen jälkeen. Vai oliko tämä tuotteen tarkoituskin, ettei siitä jää mitään jälkeä, heh.

Apteekista ostettu remescar, lupasi helpotusta tummiin silminaluksiin ja silmäpusseihin. Netissä mainostetttiin ennen ja jälkeen kuvin, kuinka silmäpussit olivat kadonneet tuhkatuuleen tuotteen käytön jälkeen. Mitä vielä, siinä ne omat silmäpussit edelleen olivat vaikka olinkin ohjeiden mukaan tuotetta sutinut. Ei toiminut ainakaan minulla.

Viimeisenä Lumenen ripsari. Tässä ripsivärissä huonoa on mielestäni harja, joka on pienillä nystyröillä varustettu muovinen kapistus, ja jos sillä onnistuu sohaista silmään, sattuu ja paljon, sen verran kovia ne nystyrät ovat. Ripsiväri levittyy kyllä tasaisesti ja lopputulos on luonnollinen, siis liian luonnollinen omaan makuun, ei ollenkaan tuuheuttava vaan päin vastoin. Sopii paremminkin tuuheat ja paksut ripset omaaville.

Blogin paluu pitkältä tauolta

Näillä sanoilla taitaa usein miten blogini alkaa, eli pitkästä aikaa postausta, heh. Todellakin on aika vierähtänyt niin etten ole saanut aikaiseksi yhden yhtään postausta. Harmillista todellakin. Mutta toivottavasti jatkossa pystyisin kirjoittelemaan tänne useammin.

Ostin nimittäin uuden tietokoneen, joten nyt on huippua kirjoitella, kun kone toimii ja kuvat saa helposti tänne liitettyä.

Kuviakaan en ole juuri entiseen malliin ottanut, ja niinpä tämän postauksen kuvat ovatkin viime kesältä. Vielä tulee kivoja muistoja mieleen uskomattoman lämpimästä kesästä. Nyt on ihan eri, ei paljon valoa näy ja ulos lähteminen vaatii todellista motivaatiota sekä aamuisin sängystä nousu on erityisen vaikeaa.

Viime syksystä lähtien on blogini suunta muuttunut enemmän hyvinvointi painoitteiseksi ja sellaisena aion sitä myös jatkaa. Viime vuonna sain paljon energiaa ja voimaa juuri luonnosta. Syksyllä ja kevät talvella kuljin paljon metsässä ja talvella tein lenkkejä meren jäällä. Blogini käsitteli aiemmin enemmän tyylijuttuja, mutta nyt olen jotenkin kokenut etten koe niitä asioita enää niin tärkeiksi.

Nyt kun meillä on tuo koiranpentu Ossi, joka on tuonut paljon iloa meidän perheeseen. Koen että se on tällä hetkellä minun voimavara, joka vaatii päivittäistä lenkkeilyä ja sitä saa hoitaa niin paljon kun vaan jaksaa. Lemmikeistä on paljon iloa ja toisaalta myös vaivaa, mutta mielestäni pieni kiltti koira on paljon helpompi kuin iso, touhukas koira, joka vaatii omistajaltaan paljon enemmän.

Tällaista tällä kertaa. Palailen mahdollisimman pian.

Kesä tunnelmia

Kesälomani alkoi juhannukselta, mikä tuntuukin todella ihanalta viime vuotisen toukokuussa vietetyn kesäloman jälkeen. Tällä kertaa sain lomani juuri parhaaseen aikaan.

Loma alkoi juhannuksen vietolla sadetta pidellen. Vaikka välillä kyllä aurinkokin pilkisti ja sää tuntui kesäiseltä.

Ensimmäisen viikko meni lähinnä hämmästellessä lomaa ja tutut kävivät ihmettelemässä meidän koiranpentua.

Toisella viikolla pojat menivät mummolaan, joten on vähän rennompaa meininkiä eikä tarvitse koko aikaa olla palvelu valmiudessa. Nämä vapaapäivät lapsiperheen arjesta saivat minut miettimään tulevaisuutta, sitten kun lapset lähtevät maailmalle, miten oikein ajan saa kulumaan. Tiedän että tämä kaikki on vielä kaukana, mutta tulossa eteen kuitenkin jonain päivänä. Ehkä olen jo sitten sen verran iäkäs, että lasten pois lähtö tuo jo toivottua helpotusta elämään. Ei lienee syytä vielä miettiä näitä asioita, mutta minkäs mielellesi teet.

Koira nimeltä Ossi

Kesäkuun alussa me saimme pitkään odotetun koiranpennun. Ennen pennun tuloa ehdin jo stressata, että mitenhän sitä osaa koiraa hoitaa, aivan niinkuin olisi vauva tulossa, mutta huoli oli ihan turhaan. Pennun kanssa on tähän asti mennyt todella hyvin.

Aikaisemminhan meillä on ollut kultainen noutaja, joka oli iso koira, eikä minulla ollut kokemusta  näistä pienemmistä koirista. Pieni koira on todella kätevä ja helppo hallita, välillä voi kantaa sylissä.  Pentu on niin pieni, että saa olla tarkkana ettei vahingossa potkaise sitä, kun se pyörii ja häärää jaloissa.

Pentu on saanut yllinkyllin rapsutuksia ja leikitystä, voitte varmaan arvata, että pojat ovat innoissaan pennusta. Välillä toki roikkuu lahkeessa ja murisee.