Ei voi muuta kuin todeta, että olipa se sellainen reissu, ettei heti unohdu. Eilen lähdin aamulla ajoissa ajelemaa kohti Posiota tarkoituksena kiertää vähän matkaa posion lähettyvillä sijaitsevaa Korouomaa. Matka alkoi mukavasti olin sopivasti aikataulussa ja hieman kyllä jännitti lähteä yksin, mutta olin kuitenkin innoissani.
Sokeasti suunistin google mapsin avulla, joka oli etsinyt minulle lyhimmän ja nopeamman reitin. Ajattelin että haluan päästä perille soon as possible. Niinpä kännykän opastuksella ajelin Posiolle päin välillä aikamoisia kinttupolkuja, mutta sepä ei minua haitannu olihan ympärillä kauniita maisemia ja porojakin näin aika ajoin.
Heti kun pääsin isommalle tielle, tuli auton näyttöön herjaus tarkista rengas paine, tätä auto on ennenkin herjannut kun alla on ollut talvirenkaat, ajattelin että ei hätää, sillä olihan rengaspaineet tarkistettu edellisenä iltana. Mutta sitten kuulin omituista ääntä renkaista, ajoin tien sivuun, kuskin puoleinen takarengas oli aivan tussuna ! Apua, mitä nyt teen, en todellakaan ole koskaan vaihtanut renkaita. Edellisenä iltana vitsailtiin, miten selviäisin tilanteesta jos rengas menisi rikki. En edes tiennyt missä tarkalleen olen. Onneksi on googlemaps näytti sijainnin. Sijainnin selvittyä, soitin hinauspalveluun. Sieltä aiottiin soittaa Posiolle korjaamolle, josta korjaaja tulee vaihtamaan vara renkaan ja sillä pystyisin ajamaan korjaamolle vaihdattamaan uuden renkaan.
Eipä mennyt aikaakaan kun mieshenkilö tuli ja vaihtoi renkaan noin 5 minuutissa. Vaihdon jälkeen ajelin hissukseen korjaamolle, jossa renkaat (kaksi takarengasta) vaihdettiin. Homma sujui kyllä mallikkaasti, olen niin kiitollinen korjaamon henkilökunnalle. Ainut joka ei tilanteesta ilahtunut oli minun lompakko, mutta se on pieni murhe.
Kun kaikki tämä hässäkkä oli takanapäin oli aika siirtyä tutustumaan korouomaan. Eipäs se niin helposti käynytkään. Yritin suunnistaa reitin lähtöpaikalle, mutta google maps ei tunnistanut paikkaa josta reitti olisi lähtenyt. Joten en aivan päässyt sinne minne halusin alunperin. Kun olin ajanut 19 kilometriä pienen pientä soratietä, löysin kuin löysinkin vaelluspolun, josta sain käydä ihalailemassa edes pienen osan tätä upeaa paikka.
Vaelluksella meni aikaa parisen tuntia ja sitten ajelin vielä kotiin, joka sekin oli oma jännittävä kokemuksensa pilkkopimeässä ja lumisateessa peläten koko ajan josko hirvi tai poro juoksee eteen. Mutta näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaikka molempia näin kyllä tienvarressa. Sellainen seikkailu, huh heijaa.
Vaikka reissussa olikin monenlaista mutkaa jää silti upeat maisemat ja hiljaisuus mieleeni pitkäksi aikaa. Oikeastaan tekee jo mieli suunnitella uutta reissua.