Poikien äitinä

Mietteitä poikien äitinä olemisesta. Pojilla on aikalailla aina vauhti päällä, ainakin kahdella nuorimmaisella, vaikka aika rauhallisia ovatkin perusluonteeltaan.
Olin aikaisemmin luullut poikia jotenkin vähemmän tunteellisiksi kuin tyttöjä, mutta sehän ei pidä alkuukaan paikaansa ainakaan meidän perheessä. Välillä jopa mietin, että tytöt/naiset toimivat tunteettomammin joissakin jutuissa kuin pojat, menen ja tiedä. Tyttöjen äitinä olemisestahan minä en tiedä mitään.
Pojat ovat suoraviivaisia ja jos he sanovat jotain, sitä he kyllä tarkoittavat. Pojat tarvitsevat paljon hellyyttä ja kannustusta. Pojat keksivät kaikenlaista kivaa, joka ei todellakaan tarkoitaa kivaa aikuisten mielestä. Ihan vahingossa tulee tuhoja, kuitenkaan sitä tarkoittamatta. Kaikki riehuminen, painiminen ja heittely on vaan niin kivaa! 
Välillä mietin hieman haikeana, kun meillä ei ole sitä tyttöä. Ja jään paitsi varsinkin äiti tytär jutuista, vaikka toisaalta, eihän tytärtä moiset välttämättä kiinnostaisikaan. 

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.

Kuvissa on asua viime viikolta, jossa viihdyin useana päivänä, tällä viikolla taitaa olla hieman viileämpää, joten takki täytyy alkaa käyttämään. Auringonlaskut ovat näyttäytyneet upeina nyt elokuussa, joten kuva ansaitsi tulla julkaistuksi täällä blogissakin.

Arki alkaa

Kesäloma vetelee viimeisiään ja huomenna paluu arkeen. Loma on ollut mukava, vaikka viimeisellä viikolla ajatukset karkaavat töihin paluuseen. Lomafiilis on vähän hukassa, ehkä jatkuva sade vaikutti siihen, ettei tuntunut enää kesältä. Parasta lomassa oli ehdottomasti Kreikan matka, tekisi mieli kohta uudestaan matkustaa jonnekin lämpimään.
Tällä viikolla alkoi koulutkin, joka on varma syksyn merkki, illat alkavat pimetä ja sisällä tulee vietettyä enemmän aikaa. Voi tulisipa vielä lämpimämpiä päiviä. 
Meidän keskimmäinen aloitti ensimmäisen luokan, ihanan reipas poika, kaikesta jännityksestä huolimatta hyvin mennyt ensimmäiset päivät. On ilo katsella kuinka nuo pienet ovat jo valmiita koulun aloittamiseen.
Vähän haikeita fiiliksiä ja loman lopumistunnelmia tällä kertaa. 
Onko teillä ajatukset jo syksyssä?
  

Kesä on täällä

Lämpimiä ja kesäisiä päiviä ollaan vietetty täällä päin. Instagramista huomaa, kuinka etelässä asuvilla on ollut pari viikkoa sitten omenpuun kukka kuvia ja täällä ne kukkivat vasta viimeviikolla. Alkukesä on ihanaa aikaa, kaikki on uutta ja tuoksu on huumaava. Kaikki alkukesään kuuluvat kukinnat ovat tulleet niin nopeasti lämpimän sään ansioista. Tuomen ja omenapuiden kukkimisen jälkeen alkaa pihlaja ja sireenin kukinta, niin kauniita ja ihanilta tuoksuvat molemmat, ai että. 
 Täällä ollaan vietetty ulkoilma elämää samaan tyyliin kuin Lidlin mainoksissa ”kesän lapsi mä oon”soidessa korvissa. Syöty ulkona, hypitty trampoliinillä ja lapset ovat jo kahluu altaankin korkanneet. Kesä on niin lyhyt, joten siitä on kaikki otettava irti.

Aurinkoista viikonloppua!

Aamuisin

Päivän tärkein ateria on ehdottomasti aamupala, ainakin minun mielestäni. Niin tärkeä, etten ilman sitä voi astua ovesta ulos tai voi jos aamupalan nauttii terassilla. Yleisin aamupalani on maustamaton jogurtti, jonne ”muusaan” sekaan banaanin tai jonkin muun hedelmän, päälle ripottelen mysliä tai gnanolaa. Jogurtin kaveriksi täytyy saada myös kupillinen tai kaksi kahvia. 
Joskus teen myös tuorepuuroa mantelimaitoon ja heitän sekaan mitä nyt sillä hetkellä kaapista löytyy, marjoja, hedelmiä, rusinoita yms. Keitettyä puuroa en syö koskaan, en vaan tykkää syödä kaurapuuroa aamuisin.
Aamupalan ohessa, jos satun olemaan yksin selailen kännykkää tai lehtiä. Poikien kanssa ollessa ei paljon ehdi selailemaan mitään, vaan syödään pikaiset aamupalat ja kaiken maailman säätämisen ja sähläilyn jälkeen pääsemme lähtemään päivähoitoon ja töihin.

Minkälaisia aamurutiineja teillä on, jääkö aamupala välistä ja lähteekö päivä käyntiin ilman kahvia?

Hauskaa Vappua!

Väsähtänyt työn raataja täällä terve! 
Vappu hulinat parhaimmillaan ja minä heräsin just päikkäreiltä. Pari viime viikkoa on mennyt töissä opetellessa uutta asiaa, josta tämä väsähtänyt olotila osittain johtuu sekä auttamattoman lyhyistä yöunista. Onneksi on nyt pidempi viikonloppu, vapaata vielä maanantainakin.
Epämukavuus alueelle meneminen ei todellakaan ole mitään mielipuuhaani, epävarmuus valtaa mielen ja epäonnistuminen tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Mutta toisin kävi todellisuudessa, pääsin omasta mielestäni kivasti uuden hommaan kiinni ja koin ajoittain jopa uuden oppimisen ja onnistumisen riemua. Tästä on hyvä jatkaa oman ammattitaidon kehittämistä. Virkistävää tämä uusien asioiden opettelu.

Mitäs teidän vappuun kuuluu? Meillä ulkoillaan ja nautitaan keväästä herkkujen ja ilmapallojen kera.

Hauskaa Vappua kaikille lukijoille!

Kuulumisia viikolta

Helmikuu vetelee viimeisiään ja talvi senkuin paranee. Nyt on ollut ihanat säät pakkasineen ja auringon paisteineen, luntakin ollaan saatu lisää. 
Viikko on kulunut aikalailla töiden ja sairastelun merkeissä. Itse olen tosin pysynyt terveinä, mutta muut perheen jäsenet ovat sairastaneet vesirokkoa. Ei voi muuta sanoa, kuin aika ärsyttävä tauti. Onneksi alkaa jo helpottamaan.

Eilen kävin spinning maratonissa eli 3 tuntia sisäpyöräilyä yhteen putkeen. Olinkin yllättynyt kuinka hyvin jaksoin, sopivasti polkemista ja palauttelua, ei urakka tuntunut yhtään liian raskaalta. Muutama vuosi takaperin olen spinnannut viisikin tuntia yhteen putkeen, mutta se olikin jo liian pitkä aika, vastaisuudessa kolme tuntia voisin polkea aina silloin tällöin.

Mukavaa sunnuntaita!

Kevennystä ja hiuspulmia

Viime viikolla tosiaan oli monenlaista menoa ja viikonloppuna hieman piti sulatella  viikon tapahtumia. Sulattelusta tulikin mieleeni, että tällä viikolla ja vähän eilenkin aloittelin hieman kevyempään ruokavaliota, lähinnä pitäisi saada tuo jonkinlainen turvotus kaikkoamaan.
 Viikonloppuna kävinkin pitkästä aikaa salilla spinnigissä ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä spinning maratoniin, eli kolme tuntia spinningiä. Tulevalla viikolla aioinkin saada ruokavalion kondikseen ja toivottavasti saisin myös nukuttua kunnon yöunet.

Muutama viikko sitten kävin leikkauttamassa otsiksen taas vaihteeksi. Aluksi mietin, että olisin leikkauttanut lyhyet hiukset, mutta jäin sitä kuitenkin vielä miettimään ja keräämään rohkeutta seuraavalle kampaaja käynnille, josko silloin uskaltaisin tai ainakin vähän voisin hiuksia lyhentää. Jotenkin en enää viihdy pitkässä tukassa.

 Kylläpäs siinä tuli pohdintaa omista jutuista, joten olisipa kiva kuulla myös teidän kuulumisia?