Vuosi on vierähtänyt todella nopeasti. Monenlaista kasvunpaikkaa jälleen minulle itselle ja kolmen lapsen äidin identiteetin hakemista on ollut. Viimeisin raskaus ja äidiksi tuleminen kolmatta kertaa on ollut ehkä kaikista ristiriitaisinta aikaa, osittain luultavasti neljänkympin kriisiä myöskin tässä mukana. Naisillahan näitä kriisejä tunnetustikin riittää. 😉

Kaikesta huolimatta en voisi olla kiitollisempi. Oikeastaan minulla on ollut aina mielessä, että haluan kolme lasta. Kolme  on just hyvä. Kaikki poikia, mikä sekin on hyvä, onpahan heistä aikuisenakin ehkä enemmän kaveria keskenään.

Äitinä olemisessa  mielestäni ehkä tärkeintä on juuri rutiinit, ainakin arkielämän kannalta. Tärkeintä, että lapsilla on turvallinen ympäristö, säännölliset ruoka-ajat ja nukkumiset jne. Arjen pyörittämisessä säännöllisyys taitaa olla kaiken a ja o. En ole luoteeltani kovinkaan järjestelmällinen, mutta olen mielestäni onnistunut riittävällä tasolla toteutumaan nämä kaikki.  Tämä kaikki voi kuulostaa aika tylsältä, mutta sellaista pienten lasten vanhempien elämä oikeastaan on. Sehän taitaakin on juuri parasta, säännöllinen elämä. Onnistuu niin, että oman elämän perusasiat ovat suhteellisen kunnossa.