Neljä vuoden aikaa

Pidän jokaisesta vuoden ajasta Suomessa. Olisi pidemmän päälle tylsää, jos meillä olisi vaan yksi tai vaikka kaksi vuoden aikaa. Jokaisessa neljässä on joitakin mukavia puolia. Kesällä tietysti valoisuus ja lämpö , syksyllä ruska ja auringon paiste, loppu syksyn pimeyskin on mukavaa ja kiehtovaa. Talvella lumi ja pakkaset, keväällä valon lisääntyminen ja luonnon herääminen on ihania asioita. 

Nyt on parasta se kun lunta alkaa satelemaan ja valkoinen lumi tuo valoa muuten pimeään vuoden aikaan. Luonnossa liikkuminen on voimaannuttaa. Liikkuminen metsässä on vielä helppoa ennen kuin lunta ei vielä ole paljoa.  Mukavaa on silloin kun ei ole muita ihmisiä näkyvissä ja saa ihan rauhassa kuljeskella koiran kanssa ja hengittää vapaasti.

Hiihtolomaviikon sunnuntai

Hiihtoloman viimeistä päivää vieteltiin eilen.  Käytettiin keskimmäistä laskettelemassa Ruskotunturilla. Ruskotunturi on Oulussa rakennettu laskettelurinne kaatopaikan päälle  Lievistä ennakkoluuloista huolimatta ei yhtään hullumpi paikka. Lapsille ainakin hyvin sopivat rinteet ja hyvä paikka ainakin silloin, kun aloittelee laskettelun. Keskimmäinen oli ensimmäistä kertaa laskettelemassa, ihan hyvin hänellä meni. Ehkä tästä ei kuitenkaan heti tullut suosikkilajia. Mutta rohkeasti hän lähti yrittämään.  Itselläkin olisi tehnyt mieli mennä laskettelemaan, viimekerrasta onkin kulunut muutama vuosi. Viimeksi taisin harjoitella lumilaudalla menoa, eipä siitä sen enempää 😉

 Nuo sukset ja monot olivat tosi söötit, niin pienet 🙂

 Myöhemmin käytiin vielä elokuvissa katsomassa 12 years a slave. Intensiivinen ja todella rankka elokuva. Hyvä elokuva silti, vaikka olikin niin rankkaa katseltavaa. Kaiken kaikkiaan ihana päivä. Tästä on mukava aloittaa uusi viikko. Mukavaa viikkoa!

1 ja 5

Synttäriteemalla jatketaan tälläkin viikolla. Keskiviikkona keskimmäinen täytti hurjat 5 vuotta ja tänään nuorimmainen täyttää vuoden.

Vuosi on vierähtänyt todella nopeasti. Monenlaista kasvunpaikkaa jälleen minulle itselle ja kolmen lapsen äidin identiteetin hakemista on ollut. Viimeisin raskaus ja äidiksi tuleminen kolmatta kertaa on ollut ehkä kaikista ristiriitaisinta aikaa, osittain luultavasti neljänkympin kriisiä myöskin tässä mukana. Naisillahan näitä kriisejä tunnetustikin riittää. 😉
Kaikesta huolimatta en voisi olla kiitollisempi. Oikeastaan minulla on ollut aina mielessä, että haluan kolme lasta. Kolme  on just hyvä. Kaikki poikia, mikä sekin on hyvä, onpahan heistä aikuisenakin ehkä enemmän kaveria keskenään.

Äitinä olemisessa  mielestäni ehkä tärkeintä on juuri rutiinit, ainakin arkielämän kannalta. Tärkeintä, että lapsilla on turvallinen ympäristö, säännölliset ruoka-ajat ja nukkumiset jne. Arjen pyörittämisessä säännöllisyys taitaa olla kaiken a ja o. En ole luoteeltani kovinkaan järjestelmällinen, mutta olen mielestäni onnistunut riittävällä tasolla toteutumaan nämä kaikki.  Tämä kaikki voi kuulostaa aika tylsältä, mutta sellaista pienten lasten vanhempien elämä oikeastaan on. Sehän taitaakin on juuri parasta, säännöllinen elämä. Onnistuu niin, että oman elämän perusasiat ovat suhteellisen kunnossa.

Paniikkia, ei paniikkia

Tänään keskiviikkona olen pitkästä aikaa rauhallisella mielellä. Aamulla ehdittiin ajoissa keskimmäisen kerhoon, ei ollut mitään kiirettä. Nuorimmainen antoi pukea vaatteet kiltisti ja nukahti samantien päästyään vaunuihin nukkumaan. Keskimmäinen puki reippaasti, söi reippaasti. Kertakaikkiaan loistava päivän aloitus. Tällaisia aamuja lisää.

Ajatella kuinka monesti aamuisin on kiire ja päivä lähtee käyntiin sekavassa mielentilassa. Lapset kiukuttelee kaikki on hukassa, mikset laittanut illalla kaikkea valmiiksi. Töihin mennessä on tiellä jos jonkinmoisia ”törttöjä” :D, jotka ovat juuri sinun tiellä. Sellaisina aamuina haluaisi olla vaan kaikessa rauhassa, eikä haluaisi poistua kotoa mihinkään.

Sitten kun pääset töihin, voi joku mukava työkaveri ystävälisellä käytöksellä tai avuliaisuudella saada pois mielestä nämä aamuiset paniikin täyteiset hetket. Huomaat, että pahatuuli on kuin pyyhkäisty pois. Tässäpä terveiset sinne työpaikoille, olkaa ystävällisiä työkavereille (tietty kaikille muillekin), sillä voi pelastaa toisen päivän.

Ajatukset karkailevat tuontuostakin työkuvioihin, koska sinne on palattava taas maaliskuun alusta. Olenhan ollut kotona reilun vuoden Odotan töihin paluuta aika innoissani, toisaalta  minua pakkaa jännittämään aika tavalla. Unettomia öitä varmasti luvassa ennen töiden aloittamista. ;D

Synttäreitä

Suloista sunnuntaita!

Eilen käytiin kummipoikamme 18-vuotis synttäreillä. Nuori mies hänestä oli tullut, hetkihän siitä vain on kun hän syntyi, niin ne vuodet vierii, tuntuu ettei itse oikein pysy mukana. Sellaista on elämä tuntuu kuin aika kuluisi aina vaan nopeampaa.

Ensi viikolla meilläkin vietetään synttäreitä, keskimmäinen täyttää jo viisi vuotta ja nuorimmainen vuoden. Aika mukava näin vanhempien kannalta on, että synttärit vietetään yhtäaikaa, pääsee yksillä järjestelyillä, vaikka vieraita on kylläkin tulossa ainakin kahtena eri päivänä.

Leipomisten suhteen olen vähän suunnitellut helpompaa vaihtoehtoa, ostan valmista mahdollisimman paljon. Pidän leipomisesta, mutta en siitä stressistä, mitä kaiken järjesteleminen saa aikaan. Siivottavaakin on vaikka kuinka paljon ja siihen leipomiset ja vielä lisäksi kaikki normaaliin arkeen liittyvät perustekemiset, jostakin on höllättävä. Nyt kun edes ajattelen tätä kaikkea työmäärää, alkaa sydän pamppailla ja stressiä puskea.

No eiköhän näistä kuitenkin yhteisvoimin selvitä miehen kanssa ja mistä sen tietää vaikka nuo lapsetkin haluaa osallistua järjestelemiseen.

lauantaista synttäriasua

 Uusia sisustustyynyjä Pentikiltä.  Näitä ei saa käyttää tyynynä sohvalla makoillessa. 😉 Poikien oli vaikea ymmärtää miksi sohvalla on tyynyjä ja miksei niitä  saa käyttää tyynyinä.

Yhtenä ja toisenakin päivänä

Mitenkäs ne lapsiperheen aamut sujuu? Kiitos kysymästä, kiireessä lähinnä. Ei voi väittää, että pukeminen olisi kohta viisi vuotta täyttävän lempipuuhia. Kiristäminen, lahjonta ja mikä se yksi olikaan, no kuitenkin kaikki keinot sallittuja lasten pukemisessa. 😀 Toivottavasti pikkuveli ei ota oppia moisesta.

 Mikä ihana juhlan hetki, kun vaatteet on päällä ja päästään vihdoin kerhotaipaleelle.

Kun vauhdikas viisivuotias on saatu vietyä onnistuneesti kerhoon ja pienimmäinen unille. On äidillä hieman aikaa blogipuuhiin. Otetaan muutama(sata 😉) otosta, että saadaan vähänkin julkaisukelpoista materiaalia!

Terveellisellä ruokavaliolla jatketaan, kun siitä on julkisesti kirjoitettu, täällä blogissa. Miedosti suolattuja kananfileitä, basilikaa ja aprikoosia sekä lisukkeena riisiohra. Näyttää herkulliselta kyllä, mausta voi olla montaa mieltä. Kana, basilika ja aprikoosi ovat yhdessä hyvä makuyhdistelmä, mutta nämä kanat olisivat vaatineet enemmän maustetta. No maha tuli ainakin täyteen.

Tällä viikolla liikuminen onkin ollut enemmän koiran lenkkittely linjalla, kun on ollut nämä kunnolliset talvisäätkin. Tykkään kyllä näistä pakkasista, on niin kaunistakin.

Ihastelua ihan tavallisella suomalaisella asuinalueella, pieniä sieviä värikkäitä taloja, kaikki samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia.

Aikaisemmissa asukuvissa nähty kukka, taipuu myös hiuskoristeeksi.  Kivoja tällaiset asusteet, saa asuun tai hiuksiin vähän sellaista romanttista fiilistä. Jos kiinnostaa, niin H&M:ltä löytyy. 🙂

Mitäpä muuta ainakin tosi paljon halauksia ja pusuja lasten kanssa, miestä unohtamatta. Ystävällisiä hymyjä,  kivoja oivalluksia, miten ihmisten ystävällisyys antaa voimia tähän arkeen!

Päivän ilonaiheet

 Mikä ilahdutti tänä päivänä?

Ainakin tämä pakkanen (-12) ja luminen maisema merelle.

 Auringon paiste keskellä pimeintä aikaa. Pitää kiirettä, että ehtii valoisaan aikaan ulos. Varsinkin, jos unta riittää kymmeneen asti. Terkkuja vaan esikoiselle. 😉

Nukuttuani kunnon yöunet, olin tänään paljon paremmalla tuulella kuin eilen.

 Löysin vanhan takin yläkerrasta, joka oli ihan kiva vaihteeksi.

 Mies tuli töistä jo kahdelta.

Sain olla hetken ihan rauhassa.

Lasten kanssa touhuilu ja monet muut ihan arkiset asiat. 
Kivaa lauantain jatkoa!