Viikonloppu on mennyt lähinnä rentoutumisen merkeissä.
Tässä on eilen tekemäni jälkiruoka, jonka ohjeen olen joskus löytänyt netin syövereistä. Eli todella yksinkertainen makeannälän siirtäjä;). Pakastemarjoja, mansikoita, vadelmia yms, kiiviä ja banaania ja mikä parasta päälle suklaata, laitoin sekä tummaa että valkoista suklaata. Ja sitten uuniin 200 astetta ja 10 min tai niin kauan, että marjat ovat sulaneet. Tämä voi olla esimerkiksi turkkilaisen jugurtin, jäätelön tai jopa raejuuston lisäkkeenä. Namskis. Yksi ongelma tässä on, nimittäin sen suklaan kanssa. Mihin laitat sen jäljelle jääneen suklaan? 😀
Toinen on sitten aamuvälipala (välipala aamupalan ja lounaan välillä). Kevyt turkkilainen jogurtti, joka on mielestäni parempi kuin normaali rasvainen, eli siis sitä ja päälle pilkottu persimon ja kiivi ja loraus hunajaa. Hyvä ja taatusti terveellinen välipala, suosittelen.
Tälläista tällä kertaa. Mukavaa päivän jatkoa sinne ruudun toiselle puolelle! 😀
Hauskaa lauantai iltaa!
Tänään torstaina on ollut auringon paistetta:). Kohta alkaa marraskuu, ehkä rasittavin kuukausi koko talvena. Varsinkin, jos ei ole lunta. Onneksi olen vielä kotona, ehkä se vähän vähentää väsymystä ja nuutunutta olotilaa.
Olen huomannut nyt pimeän lisääntyessä, että herkut alkaa maistua. Varmaan tarkoittaa sitä, että täytyy ruveta keräämään vararavintoa selviätäkseen kylmästä talvesta;). Juuri kun olin päässyt eroon raskauskiloista, elimistö vaatii lisää ravintoa, ettei vaan mene yhtään normaalipainon alle. Itseäni ei kyllä yhtään haittaisi, vaikkei ylipainoa olekaan, niin siltikin tykkäisin enemmän kiinteämmästä itsestäni. No sen sijaan, että lähtisin lenkille istun tässä tietokoneella, murr.
Kyllähän se tästä taas lähtee nimittäin reippaampi kausi. Ehkäpä vähän reippautta verottaa yölliset heräämiset ja tämä pimeä.
Päivää piristämään ostin sitten jäätelöä, kun oli tarjouksessa:) sekä reilun kaupan ruusuja, jotka muuten kestää tosi kauan.
Onkohan ollut jo kohta viikon tällaista harmaata ja ankeaa ainakin ilmojen suhteen. Näillä keleillä ei oikein huvita olla ulkona. Vaikka toisaalta on kiva, kun ei vielä ainakaan ole kovin kylmä:)
Kellojen siirtäminen ei vaikuttanut nuorimmaisen unirytmiin sitten ollenkaan. Aamulla sängystä ylös jo 5.50. Kyllä siinä saattaa vähän väsyttää aikuisia, mutta ei pikkuista ollenkaan. Onhan se ihana herätä kun toinen on aina niin iloisella mielellä, heti aamusta lähtien:)
Eilen ehdin jonkin verran selailla netissä alvhem:in ja stadhem:in sivustoja. Ei voi muuta sanoa, kuin kyllä ne ruotsalaiset osaa. Jos ruotsalaisnaiset ovat tyylitaitureita, niin kyllä sisustuspuolellakin osataan. Ruotsalaisten ja Tanskalaisten sisustustyylit uppoavat kyllä ainakin minun makuun. Tyylit ovat niin ajattomia ja kaikessa yksinkertaisuudessaan häkellyttävän kauniita, voih.
Seuraavaksi ajattelin jakaa teidän kanssa minua eniten miellyttävät sisustukset ja lisää löytyy stadhemmin, alvhemmin ja hemnetin sivuilta.
Valkoista, valkoista vielä kerran valkoista. Aikaisemmin asuessamme kerrostalossa oli kaikki seinät ja listat valkoiset. Sitten kun muutimme omaan taloon päätin, että haluan vaihtelua valkoiseen. Nyt olen huomannut, että eniten ihailen juuri valkoisia huoneita. Ehkäpä joudumme maalaus hommiin täällä kotona;)
Lisää sisustusjuttuja; nimittäin tänään alkaa suomen kaunein koti kolmosella. Aiotteko katsoa?
Kivaa viikkoa!
kuvat: stadhem & alvhem
Olen oikeastaan koko ikäni asunut vanhassa talossa. Kotipaikkani on vanha talo 30-luvulla rakennettu ja nykyinen talomme on 50-luvulla rakennettu. Olen toki asunut muutamissa vuokra-asunnoissa rivitalossa ja kerrostalossa. Mutta pisimmät ajat kuitenkin vanhassa omakotitalossa.
Vanhassa talossa asuminen vaatii ehkä jonkin verran rentoa elämän asennetta, kun kaikki ei ole nykyajan standardien mukaista. Niin kuin meillä esimerkiksi keittiö on tosi pieni, eikä sinne mahdu ruokapöytää. Kodinhoitohuonetta ei käytännössä ole, kuraeteisestä puhumattakaan. Ja vanha kuistikin on hieman tai no aika paljon vino.
Mutta mikä on sen vanhan talon viehätys? Vaikuttaako siihen siellä aikaisemmin asuneiden elämä. Onko vanhalla talolla tarina kerrottavana. Hieman kuluneet pinnat, vanhat alkuperäiset ikkunat vai narisevat puulattiat. Narisevat puulattiat ja äänettömästi poistuminen vauvan sängyn vierestä, joka vaikuttaa nukkuvalta, ei onnistu ihan helposti.
Joku niissä vanhoissa talossa viehättää. Monta kertaa olen mielessäni tuskaillut juurikin näitä puutteita varsinkin ahtautta, pieniä huoneita ja vetoisia ikkunoita. En silti heti uuteen taloon vaihtaisi. Vanhassa talossa taitaa olla sitä tunnelmaa. 🙂
Ouluunkin saatiin maa valkoiseksi, kivaa!
Tänään ajattelin ilahduttaa teitä kasvislasagne ohjeen muodossa. Itse en kylläkään ole kasvissyöjä, vaan tykkään kyllä liharuuista enemmän kuin kasvisruuista. Salaatit ei varsinkaan kuulu lempiruokiini. Jotenkin vaan kylmä ruoka ei innosta ja varsinkaan kun salaatti ei mielestäni ole oikein täyttävää (riippuu tietenkin salaatista).
Mutta jollakin tapaa niitä kasviksia tulisi kuitenkin syödä, olenkin nykyään laittanut kasvikset useimmiten uuniin ja syönyt lihan lisäkkeenä ja lisäksi perunaa tai pastaa tms. Tai sitten ujutan ne kasvikset suoraan ruokaan, kuten tässä kasvislasagessakin.
Kasvislasagneen tarvitset; kesäkurpitsaa , tomaattimurskaa, lasagnelevyjä, raejuustoa, juustoraastetta, pestoa, sipulia ja valkosipulia. Mausteina voi käyttää esim suolaa ja pippuria.
Mihin ne unet ovat oikein kadonneet? Meillä herätään vieläkin yöllä oikeastaan useamman kerran nuorimmaisen touhuiluun yöllä. Vaikka hän on jo 8 kuukauden ikäinen, otan hänet viereen ja annan maitoa. Jos hyvä tuuri käy, riittää hänelle pelkkä tutti:) Sen jälkeen kun poika on syönyt, ovat omat unet kadonneet? Aika rasittavaa. Siinä sitten yön pitkinä tunteina, mietin niitä näitä, joskus suunnittelen innolla seuraavaa päivää, pohdin tekemättömiä asioita tai lasten asioita. Voi tätä naisen elämää, pitäisi varmaan ottaa välillä vähän rennommin, ei tarvitsisi olla aina niin tilanteen tasalla.
Kivaa lauantaita kaikille!
Olemme olleet ilman saunaa noin kymmenisen vuotta, siitä lähtien kun muutimme tähän nykyiseen taloomme. Aikaisemmin en ole oikeastaan ollut mikään sauna ihminen, se on vaan kuulunut lauantai rituaaleihin on tullut käytyä saunassa ilman, että olisin siitä liiemmin nauttinut. Mutta nykyään kun meillä on jälleen sauna, on saunomisesta tullut minulle tärkeä rentoutuskeino. Varsinkin sen jälkeen kun nuorimmainen syntyi, pystyin menemään saunaan ihan yksin, ah sitä rauhaa, hiljaisuutta ja lämpöä.
Asumme rintamiestalossa ja olemme remontoineet taloa pikku hiljaa siitä lähtien kun me tähän muutimme. Talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa muuttohetkellä.Mieheni on kunnostellut kellaria jo useamman vuoden . Voi sitä riemua, kun saimme kellarin lattian valettua ja viime jouluna saimme saunan ja pesutilat valmiiksi.
Moi vaan!
Miten onnistuu äidiltä bloggaus? Tai mikä tahansa aikaa vaativa toimenpide? No ei oikein mitenkään;) Tuttua varmaan meille jokaiselle äidille, jos yrität hetken aikaa tehdä jotain, no vaikka surffailla netissä etsimässä uusia kenkiä, vaatteita edes lastenvaatteiden shoppailu ei onnistu;D Miten saat itselle aamulla ulkovaatteet päälle, kun vauva itkee vaunun kopassa ja keskimmäinen etsii lapasia ja kiukuttelee milloin mistäkin asiasta. Taas ollaan myöhässä.
Äitinä oleminen kasvattaa ainakin kärsivällisyyttä isolla K:lla, (tietysti myös hauista, jos kannat alle yksivuotiasta)
Organisointikyky ja ahkeruus olisi tervetulleita tänne, varsinkin juuri ahkeruus. Kun vauva nukkuu olisi mahdollista järjestellä ja siivota jne. useasti aika menee kuitenkin joihinkin kivoihin omiin juttuihin. Toisaalta mielestäni on tärkeää meille äideille saada sitä omaa aikaa edes hetken päivässä, jaksaa sitten paremmin arjen moni muotoisuutta. Olkoot sitten vähän sekaista ja sekavaa, etsitään sitten aamulla kiireessä ne lapaset;)
 |
| Nuorimmaisella riittää touhua |
 |
| Pieni kaivurimies |
Belle semaine 
