koti

Paniikkia, ei paniikkia

johanna2202 kommenttia

Tänään keskiviikkona olen pitkästä aikaa rauhallisella mielellä. Aamulla ehdittiin ajoissa keskimmäisen kerhoon, ei ollut mitään kiirettä. Nuorimmainen antoi pukea vaatteet kiltisti ja nukahti samantien päästyään vaunuihin nukkumaan. Keskimmäinen puki reippaasti, söi reippaasti. Kertakaikkiaan loistava päivän aloitus. Tällaisia aamuja lisää.

Ajatella kuinka monesti aamuisin on kiire ja päivä lähtee käyntiin sekavassa mielentilassa. Lapset kiukuttelee kaikki on hukassa, mikset laittanut illalla kaikkea valmiiksi. Töihin mennessä on tiellä jos jonkinmoisia ”törttöjä” :D, jotka ovat juuri sinun tiellä. Sellaisina aamuina haluaisi olla vaan kaikessa rauhassa, eikä haluaisi poistua kotoa mihinkään.

Sitten kun pääset töihin, voi joku mukava työkaveri ystävälisellä käytöksellä tai avuliaisuudella saada pois mielestä nämä aamuiset paniikin täyteiset hetket. Huomaat, että pahatuuli on kuin pyyhkäisty pois. Tässäpä terveiset sinne työpaikoille, olkaa ystävällisiä työkavereille (tietty kaikille muillekin), sillä voi pelastaa toisen päivän.

Ajatukset karkailevat tuontuostakin työkuvioihin, koska sinne on palattava taas maaliskuun alusta. Olenhan ollut kotona reilun vuoden Odotan töihin paluuta aika innoissani, toisaalta  minua pakkaa jännittämään aika tavalla. Unettomia öitä varmasti luvassa ennen töiden aloittamista. ;D

Lukemista

johanna220Jätä kommentti

Mukavaa sunnuntaita!

Pakkasen huidellessa tuolla parinkymmenen paremmalla puolella, mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin käpertyä vilttiin, takkatulen lämpöön, höyryävä teemuki kädessä  ja uppoutua hyvään kirjaan. Täydellistä omaa-aikaa, rauhallista ja ihanaa.

Kirjana voisi olla esimerkiksi tämä Liminkalaisen kirjailijan Harri Tuomelan esikoisteos Vallilan murhamammat. Kirja on dekkari, jossa päähenkilönä on Miitta Mäki, joka tutkii nuoren naisen murhaa.
Kirja alkaa jännittävästi, vanhan naisen löytäessä lenkillä naisen ruumiin. Miitta Mäki alkaa tutkimaan murhaa yhdessä ylikomissario Mauno Mäen kanssa. Murhatutkimukset eivät oikein etene, kunnes tapahtuu uusi rikos, saa tutkinta uutta vauhtia.   Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsingin Vallilaan, jossa kirjailija on itsekkin asunut.

Kirja on mukavaa luettavaa, eikä sitä saa laskettua kädestä, ennen kuin murhaaja selviää. Kirja löytyy useasta kirjastosta ympäri Suomen tai sen voi tilata Nordbooksilta tästä.

Harri Tuomelalta ilmestyy myös toinen kirja Rottalehto, joka löytyy esimerkiksi Prisman verkkokaupasta.

Rottalehto

Kaunista alkavaa viikkoa!

Yhtenä ja toisenakin päivänä

johanna2202 kommenttia
Mitenkäs ne lapsiperheen aamut sujuu? Kiitos kysymästä, kiireessä lähinnä. Ei voi väittää, että pukeminen olisi kohta viisi vuotta täyttävän lempipuuhia. Kiristäminen, lahjonta ja mikä se yksi olikaan, no kuitenkin kaikki keinot sallittuja lasten pukemisessa. 😀 Toivottavasti pikkuveli ei ota oppia moisesta.

 Mikä ihana juhlan hetki, kun vaatteet on päällä ja päästään vihdoin kerhotaipaleelle.

Kun vauhdikas viisivuotias on saatu vietyä onnistuneesti kerhoon ja pienimmäinen unille. On äidillä hieman aikaa blogipuuhiin. Otetaan muutama(sata 😉) otosta, että saadaan vähänkin julkaisukelpoista materiaalia!

Terveellisellä ruokavaliolla jatketaan, kun siitä on julkisesti kirjoitettu, täällä blogissa. Miedosti suolattuja kananfileitä, basilikaa ja aprikoosia sekä lisukkeena riisiohra. Näyttää herkulliselta kyllä, mausta voi olla montaa mieltä. Kana, basilika ja aprikoosi ovat yhdessä hyvä makuyhdistelmä, mutta nämä kanat olisivat vaatineet enemmän maustetta. No maha tuli ainakin täyteen.

Tällä viikolla liikuminen onkin ollut enemmän koiran lenkkittely linjalla, kun on ollut nämä kunnolliset talvisäätkin. Tykkään kyllä näistä pakkasista, on niin kaunistakin.

Ihastelua ihan tavallisella suomalaisella asuinalueella, pieniä sieviä värikkäitä taloja, kaikki samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia.

Aikaisemmissa asukuvissa nähty kukka, taipuu myös hiuskoristeeksi.  Kivoja tällaiset asusteet, saa asuun tai hiuksiin vähän sellaista romanttista fiilistä. Jos kiinnostaa, niin H&M:ltä löytyy. 🙂

Mitäpä muuta ainakin tosi paljon halauksia ja pusuja lasten kanssa, miestä unohtamatta. Ystävällisiä hymyjä,  kivoja oivalluksia, miten ihmisten ystävällisyys antaa voimia tähän arkeen!

Kaiteet ja vähän muutakin

johanna220Jätä kommentti

Viikonloppuna saatiin vihdoin ja viimein laitettua meidän yläkerran portaisiin kaiteet. Kylläpäs sitä voi ilahtua pienistäkin aioista, nyt kun menee portaisiin oikein yllättyy, hei täällähän on kaiteet. 😉 Kuinka monta kertaa niitä onkaan aiottu laittaa, portaat on rempattu varmaan 7 vuotta sitten… Listojakin laitettiin portaikkoon viikonloppuna, mutta ei nyt kuitenkaan ihan kaikkia, jää vielä tulevaisuuteenkin näpertelyä portaikon suhteen.

Tässä olisi taidetta meidän kulmilta, yks alikulku silta, johon välillä vaihtuu nämä teokset. Eipä siinä ihan kivojahan nämä on.

Yksi kuva vähän pelotti tätä pientä kulkijaa.

Toissapäivänä satoi oikein luntakin, mutta nyt se on jo sulanut. Tuntuu aivan syksyltä edelleenkin, entä jos syksy muuttuukin kevääksi ja talvi jää välistä. No tuskinpa, pakastuu kuulemma tänään.

Kivaa torstaita!

Baby steps

johanna2202 kommenttia

Ihmeellinen tammikuu jatkuu, ainakin ilmojen suhteen. En muista onko koskaan talvella ollut lauhaa näin kauan. Näihin aikoihin on yleensä paukku pakkaset. 


Vielä viimeisiä kuvia kuusesta ja joulukoristeista, tiistaina ne saa viedä pois. Yhtäkään neulasta ei ole  kuusi pudottanut.

Lauhoista ilmoista johtuen saa toppatakki jäädä naulakkoon. 

Uudenvuoden päivänä meidän nuorimmainen otti muutaman askeleen. Nyt hän on muutamana päivänä kävellyt ihan lyhyitä matkoja. Kylläpäs tuntuu olevan kuopuksella kiire isoveljien mukaan. Jokainen poika on aloittanut kävelemisen hiukan eri aikaan. Nuorimmainen kaikista aikaisimmin, kuukautta vaille vuoden ikäisenä. Voi kuinka ihanan näköistä pienen tepastelu onkaan. 🙂 Vauvavaihe alkaa olla pikkuhiljaa ohitse.

Mukavaa Loppiaista ja alkavaa viikkoa!

Piparkakkuja ja kuusipuuta

johanna2202 kommenttia

Joulukuu tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia, aatto on täällä ihan pian. Kovasti pitäisi olla jo ostamassa lahjoja ja suunnitella joulun ruokia. Minulla on vähän sellainen hidas syttyminen tähän joulunaikaan ja oikeastaan joulu tulee aina vähän yllättäen.  Useast on joidenkin lahjojen ostaminen jäänyt  aatto aamulle, toisaalta silloin ei ainakaan ole enää kaupoissa ruuhkaa.

Voi kunpa osaisi ajoissa joulutouhut  valmiiksi, ettei  jättäisi kaikkea viimeiselle viikolle. Jotenkin aina ajattelee, että kyllä tässä vielä ehtii. Ja odotan inspiraatiota ehkä liian kauan. Tänä vuonna voisikin yrittää sytyttää inspiraatiota, niin että järjestelmällisesti aloittaisi joulun järjestelyn, ostaisi lahjat ajoissa, tekisi ruuat hyvissä ajoin ja sitä rataa.

Tänään saimme kuitenkin leivottua pipareita, jotka tuskin säilyvät jouluun asti.
Tänä jouluna kuusen laitto on hieman haasteellisempaa johtuen meidän nuorimmaisesta. Hän suuntaa  todennäköisesti kuusen luokse ja mahdollisesti kaataa sen. Niinpä olemmekin miettineet pienempää kuusta, joka olisi korissa, niin ettei siihen pääse ainakaan lattialta käsiksi. Tai kuusen voisi laittaa pöydälle, niin kuin teimme aiemmin keskimmäisen ollessa vauva. Joskus meillä on kuusi kaatunutkin, tosin kaataja oli meidän pentukoira, ja kuusikin taisi olla sen verran vino, että kaatui helposti.
 Olisko teillä ideoita, miten kuusen voisi laittaa vauva perheessä?

Torstain asua

johanna220Jätä kommentti
Tänään on ollut ihan perjantai fiilis, otsikkoonkin meinasin laittaa ensin perjantain. Huomenna onkin sitten juhlapäivä. Itsenäisyyspäivä taitaa mennä aika pitkälti ihan kotona rauhallisissa merkeissä. Illalla katsotaan  linnanjuhlia tai ainakin minä katson, ei meillä muita taida niin paljon kiinnostaa. Kiinnostavinta linnan juhlissa on mielestäni lähinnä  pukuloisto. Tänä vuonna pukukoodi on kuulemma hieman  rennompi (vai olenko oikeassa), jännä nähdä mitä se tuo tullessaan?
Tästä onkin hyvä siirtyä todella rennompaan pukeutumiseen;), casual thursday ainakin minulla. Vaikka taitaa olla lähinnä jokapäiväistä tämä rento vaatetus. 

Hups, sain tähän ensimmäiseen kuvaan ihan vahingossa tällaisen lumisateen. Aika taitavaa;)

Kuvien ottajana toimi meidän reilu neljävuotias, joka osasi ottaa kyllä ihan hyviä kuvia. Huomasin tässä ettei meidän pihalta löydy yhtään sellaista paikkaa, missä ei olisi joku paikka vähän rempallaan. No eipä anneta sen häiritä.

Kivaa iltaa kaikille ja ihanaa huomista Itsenäisyyspäivää!

Piltti tuikut

johanna2202 kommenttia

Maanantaita!

Sattuneesta syystä meille on kertynyt näitä tyhjiä pilttipurkkeja. Purkit ovat mielestäni ihan sieviä, joille voi keksiä toinen toistaan kivempiä käyttötarkoituksia. Löysin eilen yhden kivan idean pinterestin ihmeellisestä maailmasta.

Jaan tämän helpon vinkin teidän kanssa. Eli tarvitset tyhjän pilttipurkin ja huopakynän, ja sitten ei muuta kuin piirtelemään purkin kylkeen kuvioita. Nämä minun kuviot (yrittävät) esittävät tähtiä. Mikä tässä  on myöskin kiva, kuvioiden ei tarvitse olla mitenkään täydellisiä, näyttävät nimittäin näteiltä olivat sitten millaisia hyvänsä.

Purkin kaulaan voi laittaa vaikka nauhan, jos haluaa vähän extraa. Voi myös halutessaan taiteilla rautalangasta ripustimen, millä nämä saa roikkumaan vaikka ulos puunoksaan.

Kivaa viikkoa!

Tervetuloa joulukuu

johanna220Jätä kommentti
kuvat: pinterest

Ihanaa nyt on joulukuu. Joulukuu on ehdottomasti paras kuukausi talvella, ennenkuin kevät saapuu. Parasta joulukuussa on tunnelma, nyt kun on  lunta on ihan kiva, kun hämärtyy aikaisemmin. Tänä vuonna aiomme ostaa vain vähän lahjoja, haluaisinkin panostaa enemmän juuri lämpimän tunnelman luomiseen ja joulumielen syntymiseen.

Joulukuu on ehdottomasti myös hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa, vaikkakin on monenlaista tekemistä joulun järjestelemisessä. Joulusta ei mielestäni kannata todellakaan stressata, parasta siinä on juurikin perheen yhteen kokoontuminen, hiljentyminen ja tietenkin ihanista ruuista nauttiminen.

Ihanaa joulukuuta!

Pizzaa ja legoja

johanna2204 kommenttia

Eilen minulla oli oikein kunnon päättämätön päivä tai ilta, siis tarkoittaa sitä ettei osaa ryhtyä mihinkään eikä oikein mikään huvita. Tälläisella tuulella ollessani alan usein leipomaan. Niinpä ajattelin, teen kuppikakkuja, ei muuta kuin nettiä selailemaan, äh kaikki ohjeet tuntuivat siinä tilanteessa liian työläiltä, säälittää vähän tänä päivänä tulevia vieraita, kun jää kuppikakut saamatta. No päädyttiin sitten  tekemään pizzaa. Jonka tekeminen vaikutti hieman työläältä, kun lapset kiukuttelivat ja keskimmäiselle piti samalla etsiä puuttuvia legoja ja ties mitä.
Kyllähän siinä vähän aikuisten hermoja koeteltiin. No sitten mieheni alkoi jatkamaan pizzan tekoa. Minä etsimään legoja ja keskimmäisen kanssa rakentamaan legoista tulevaa maasturia, joka oli kerran purettu osiksi ja kaikki osat sekaisin niiden tuhansien legopalikoiden kanssa. 
No loppujen lopuksi pizza saatiin uuniin ja legoautokin rakennettua melkein kokonaan. Tosin kaikkia osia  ei löytynyt, onneksi nuo neljävuotiaat ovat mestareita soveltamaan. 
Mukavaa torstain jatkoa!