Hiuksia ja päiväunia

 Miten siellä kampaajalla sitten kävikään? Pituutta lähti ja paljon, eikä harmittanut yhtään. Nyt hiukset ovat parempi kuntoiset ja ennen kaikkea siistimmät. Olen enemmän kuin tyytyväinen. 🙂

Meidän pikkumies on kehittynyt hurjaa vauhtia, hän osaa jo kiivetä itse sohvalle, voi ei! Koko ajan saa pyöriä sohvan ympärillä, ettei hän vain tippuisi sieltä. Voi sitä innostuksen määrää, kun hän sinne pääsi.

Päiväunet ovat muuttuneet, nykyään hän nukkuu vain yhdet. On vaikuttanut  paljon myös yöuniin, meillä saatetaan nukkua jopa kahdeksaan asti.

Päiväunet onnistuu parhaiten kylmässä eteisessä, kyllä vaan, myös 20 asteen pakkasella, laittaa vaan tarpeeksi lämmintä päälle.

Mukavaa viikonlopppua, meillä ainakin herkutellaan tänään!

Hiusasiaa…

Huomenna pääsen vihdoin ja viimein kampaajan tuoliin. Nyt vaan pitäisi päättää, mitä niille hiuksille haluasi tehdä. Ottaako raitoja tummempia vai vaaleampia? Leikkaako vähän vai leikkaisiko nyt reilummasti? Argh, aina sama juttu, kuitenkin palaan sieltä, sama väri ja vain hiukan lyhyempänä.

Olisi mahtava juttu, jos minulla olisi, sellainen kampaaja, joka osaisi ikäänkuin puolestani päättää, millaiset hiukset  minulle nyt pitäisi leikata ja millainen väri. Voisiko mennä kampaajalle ja sanoa, tee niinkuin näät parhaaksesi. Ei uskalla, olen nimittäin nuorenpana kokenut niin monta tukka kriisiä, että ei kiitos enää. Täytyisi luottaa kampaajaan 100 prosenttisesti, että niin tekisin.

Minulla on ollut tällaiset pitkät hiukset noin 30-vuotiaasta lähtien eli yhdeksän vuotta, olen monesti miettinyt lyhyempää mallia, mutten ole vaan uskaltanut leikata. Muutaman kerran minulla on ollut melkein polkkapituiset hiukset, silloin olen alkanut taas kaipaamaan pitkää lettiä.

Tässä on vielä ilta aikaa miettiä millaiset hiukset haluaisin.

Vasemmalla olevassa kuvassa on ihanat sävyt hiuksissa, oikeanpuoleisessa kaunis leikkaus.

Vasemmalla puolella ovat minun hiukset, oikealla puolella on kaunis sävy ja leikkaus. Voisi olla minun uusi leikkaus ja väri, ei kovin suuri muutos. En taida olla ihan vielä valmis polkkaan 🙂 Sitä odotellessa.

Millaisia kampaamo kokemuksia sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? Olisi kiva kuulla 🙂

Aamu liikuntaa

Hyvin on lähtenyt tämä vuosi käyntiin liikunnan suhteen. Tänään kävin spinningissä ja body pumpissa peräkkäin aamutuimaan. Mielestäni hyvä tunti, tulee hikiliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua samalla kertaa. Molemmat osuudet kestävät puoli tuntia.

 Liikkuminen aamuisin on ehkä paras tapa minulle, jos ajattelee aamulla liikkuvansa illalla, on liikkuminen jotenkin helpompaa ”unohtaa”. Aamujumpassa on se hyvä puoli, että voi oikeastaan olla illan sitten vapaammin, eikä tarvitse miettiä lähtemistä esim lenkille. Aina ei tietenkään ole mahdollista liikkua aamuisin. Mutta tällä viikolla kylläkin.

Eilen lenkkeilin meren jäällä aamulla, mahtava sää aurinko paistoi ja lumi kimmelsi kauniisti. Ihania juurikin tälläiset kauniit talvisäät, kohta aurinko paistaa enemmän.

Mukavaa tiistain jatkoa!

Yhtenä ja toisenakin päivänä

Mitenkäs ne lapsiperheen aamut sujuu? Kiitos kysymästä, kiireessä lähinnä. Ei voi väittää, että pukeminen olisi kohta viisi vuotta täyttävän lempipuuhia. Kiristäminen, lahjonta ja mikä se yksi olikaan, no kuitenkin kaikki keinot sallittuja lasten pukemisessa. 😀 Toivottavasti pikkuveli ei ota oppia moisesta.

 Mikä ihana juhlan hetki, kun vaatteet on päällä ja päästään vihdoin kerhotaipaleelle.

Kun vauhdikas viisivuotias on saatu vietyä onnistuneesti kerhoon ja pienimmäinen unille. On äidillä hieman aikaa blogipuuhiin. Otetaan muutama(sata 😉) otosta, että saadaan vähänkin julkaisukelpoista materiaalia!

Terveellisellä ruokavaliolla jatketaan, kun siitä on julkisesti kirjoitettu, täällä blogissa. Miedosti suolattuja kananfileitä, basilikaa ja aprikoosia sekä lisukkeena riisiohra. Näyttää herkulliselta kyllä, mausta voi olla montaa mieltä. Kana, basilika ja aprikoosi ovat yhdessä hyvä makuyhdistelmä, mutta nämä kanat olisivat vaatineet enemmän maustetta. No maha tuli ainakin täyteen.

Tällä viikolla liikuminen onkin ollut enemmän koiran lenkkittely linjalla, kun on ollut nämä kunnolliset talvisäätkin. Tykkään kyllä näistä pakkasista, on niin kaunistakin.

Ihastelua ihan tavallisella suomalaisella asuinalueella, pieniä sieviä värikkäitä taloja, kaikki samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia.

Aikaisemmissa asukuvissa nähty kukka, taipuu myös hiuskoristeeksi.  Kivoja tällaiset asusteet, saa asuun tai hiuksiin vähän sellaista romanttista fiilistä. Jos kiinnostaa, niin H&M:ltä löytyy. 🙂

Mitäpä muuta ainakin tosi paljon halauksia ja pusuja lasten kanssa, miestä unohtamatta. Ystävällisiä hymyjä,  kivoja oivalluksia, miten ihmisten ystävällisyys antaa voimia tähän arkeen!

Imarteleva peili

 Sunnuntain kyläily asua.


Kävin  eilen katselemassa alennusmyynneissä, noh katselemiseksi se ei ihan jäänyt. Paikallisessa Vilan liikkeessä oli nimittäin 70 % alennusreki. Yleensä ohitan tälläiset rekit, useinkaan en  löydä kokoja. Mutta nyt löytyi, kiikutin muutaman vaatteen pukukoppiin ja eikun sovittelemaan. 

Ohhoh, olin  laihtunut ja muutama sentti oli tullut pituutta lisää, ainakin pukukopin peilin mukaan;) Mukavia tuollaiset peilit, vaatteetkin näyttivät niin kivoilta päällä.  Kuvassa näkyvä jakku ja t-paita on eilisiä ostoksia. Jakusta tulee kieltämättä vähän pankki- tai toimistoasu fiilikset, niinpä yritin rikkoa vaikutelmaa shortseilla ja pipolla. Tällaista asua tällä kertaa. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Vuoden viimeinen

Näin vuoden viimeisenä päivänä on mukava kerrata vähän  mennyttä. Mietinkin nyt hieman tämä blogin kirjoittamista, vaikka en vuotta ole vielä kirjoittanut.  Blogin kirjoittamisesta  on tullut minulle mukava tapa viettää omaa aikaa. Hankalaa on se ettei  omaa aikaa oikeastaan ole, vaan olen suurimmaksi osaksi kirjoitellut ja kuvannut kaiken ”kaaoksen” keskellä. 😉 Olen ajatellut, että käyköhän täällä edes kukaan, mutta todistettavasti ainakin muutama kommentti on tullut ja katselijoita käynyt. 🙂

Blogin aloittamista olin miettinyt jo pitkän aikaa ja olinkin hyvin innostunut kun sain sen aloitettua. Jonkinlaista rajojen rikkomista tämä oli itselleni. Monta kertaa olen  mielessäni miettinyt mitähän muut ihmiset tästä ajattelevat, varsinkin niistä postauksista missä on kuvia minusta itsestäni. Korvia on punoittanut varsinkin niiden muutamien asukuva postausten jälkeen. Olen kuitenkin ajatellut, mitäpä siitä, hauskaahan tämä vain pitäisi olla, eikä ottaa itseä liian vakavasti.

Mieheni kysyikin, että kannattaisiko ensin suunnitella, mitä kirjoittaa, eikä vain kirjoita hetken mielijohteesta, niinkuin joidenkin postausten kanssa on käynyt. Minkäs mahdat, jos on tottunut tekemään asiat vähän extempore. Ei ole tapaistani suunnitella asioita kovin pitkään, vaan menen vähän tilanteen mukaan.  Tavallaan silloin saan myös enemmän itsestäni irti, jos keksin idean on se melkein heti toteutettava, ettei vaan innostus katoaisi ja tulisin liian itsekriittiseksi, koska sen jälkeen tästä blogin tekemisestä ei tulisi mitään.

Kirjoitan blogiani myös itselleni, asiat muuttuvat jollain tapaan myös selkeämmiksi kun kirjoitan ne ylös. Uskoisin, että tulevaisuudessa on myös mukava katsella vanhoja postauksia ja muistella menneitä.

 Lämmin kiitos teille, jotka olette täällä vierailleet! Tervetuloa uudestaan!

Hyvää Uutta Vuotta!